Mittausten alkaessa Obaman kannattajia oli lähes 70 % ja hänen vastustajiaan hieman yli 10 %. Muutos on siis melkoinen, ja yksinkertaisen lineaarisen estimoinnin perusteella voisi sanoa, että lähikuukausina tulee aika, jolloin hänen kannatuksensa laskee alle 50 prosentin. Gallupin seurantatietojen mukaan suurin syy muutokseen näyttäisi olevan se, että alunperin epävarmat kansalaiset ovat siirtyneet useimmiten vastustajiksi, mutta myös alkuperäiset kannattajat ovat livenneet Obaman joukoista. Näyttää olevan niin, että pelkällä loistavalla retoriikalla Amerikan ongelmia ei ratkaista.

Ensimmäinen johtopäätös on selvä: vaaleissa voittivat puolueet, joiden kannattajakunnassa alle 35-vuotiaiden osuus on suurimmillaan – siis Vihreät ja PS. Toinenkin johtopäätös on selvä: tulossa on sukupuolten sota – Vihreät ovat vahvimmin naisvaltainen puolue ja PS miesvaltaisin. Sukupuolten erot kärjistyvät politiikassa.

Seuraavassa kommentteja kaikille Korhosille ja muillekin.

Kokoomus. Kokoomus on jossain määrin miesvaltainen puolue, Keskusta taas naisvaltainen. Kokoomuksen kannattajakunnassa on siis naisvuotoa. Tämä on helppo ymmärtää kun katsoo kuinka Eija-Riitta Korhola eräässä tv-haastattelussa reteesti istui rehvasteli takakenossa. Vieressä Sari Essayah istui nätisti eteenpäin suuntautuneena kohti katsojia. Joku Piitu Kauppi voisi edustaa samanlaista kokoomusnaistyyppiä. Ei pienituloinen korkeakoulutettu nainen välttämättä samaistu näihin kovaa kokoomuslaista politiikkaa edustaviin naisiin vaikka ajattelisikin porvarillisesti. Siksi Keskusta ja Kristilliset saavat naisääniä.

Keskustalla on melko tasainen ikäjakauma, nuoriakin äänestäjiä löytyy. Kysymys on kuitenkin siitä, että onkohan se kannatus äidinmaidosta tai 4H-yhdistyksestä kotoisin ja kuinka kauan se kestää?

SDP on naisenemmistöinen puolue, ja heidän Korhosensa on oikeassa siinä, että puolue ei puhu nuorille. Puolueen viimeaikojen profiili on onnistunut myös karkottamaan miehiä, vahvimmin varmaankin Kymenlaaksossa. Puusta katsoen luulisi, että Kallio olisi Helsingissä demareiden parhaita tukialueita, mutta eipä ole enää. Vihreät ovat sen valloittaneet, kuten Alppilankin ja varmaan monta muuta aluetta. Suosittelen, että Juttutupa myydään pikimmiten Vihreille ja siirrytään johonkin Itä-Helsingin korttelikapakkaan. Juttutupahan on aivan vihollisen alueella.

Vasemmistoliitto näyttää olevan pahimmassa jamassa, millään puolueella eivät mieskannattajat ole keskimäärin niin vanhoja kuin heillä. Vasemmistoliiton ajatusten profiili äskeisessä Hesarin julkistamassa vertailussa oli hyvin samanlainen kuin Vihreillä. Ehdotankin, että Vihreät kommunistit ja punaiset kommunistit liittyvät yhteen. Näin puolueen ikäjakaumakin tasaantuu kauniisti, ja samoin sukupuolijakauma.

Perussuomalaiset ovat kasvava nuorehkojen suhteellisen pienituloisten miesten työväenpuolue. Tälle kannattajakunnalle puhumisessa on todella haastetta muille puolueille. Asiat on sanottava suoraan – sekä hyvät että huonot. Toni Halmeen kannatus aikanaan oli tästä jo ennusmerkki.

Vihreistä jo tulikin sanottua aikalailla. Ehdotan, että he skaalaavat alas riivinrautamaista oikeassa olemisen naisylimielisyyttään. Anni Sinnemäki voisi pehmentää Pikku-Myyn kiukkuista imagoaan ja äänenkäyttöään. Arvioni todellakin on, että naisten ja miesten ajatusmaailmat tulevat jatkossa lyömään voimakkaammin vastakkain politiikassa. Varsinkaan miehille se ei lupaa hyvää. Ei Vihreilläkään tule olemaan helppoa, jos se heidän lupaamansa kasvihuoneilmiö ei meille tulekaan.

Päivitys USA:sta 12.6.2009. USA:n Gallup on tutkinut myös sikäläisten puolueiden kannattajien sukupuoli- ja ikäjakaumia. Yllätys-yllätys … havainnot ovat samansuuntaisia kuin ylle olen kirjannut. “A recent Gallup analysis confirmed the existence of a fundamental gender gap in American political party identification today.” Siellä naiset ovat selvästi miehiä useammin demokraattien kannattajia. Taitaa olla sukupuolten sota sielläkin odotettavissa politiikassa!

Gallup on USA:ssa mitannut myös Obaman kannatusta säännöllisesti tapojensa mukaan. Kauden ensimmäisissä mittauksissa saatiin hänelle kannatusluku 68 %, mikä tarkoittaa siis presidentin toimien hyväksyvien osuutta. Luku valahti jo alas 59 %:iin, mutta Obaman ensimmäinen merkittävä puhe pelasti tilanteen.

Gallup on verrannut Obaman tilannetta maaliskuun puolessa välissä Clintonin ja Georg W. Bushin tilanteeseen. Obama näyttää pärjäävän kylläkin paremmin kuin Clinton, kannattajia 61 % vs. 53 %. Clintonilla oli myös enemmän vastustajia, 34 % vs. 28 %. Bushiin verrattuna Obaman luvut ovat samaa tasoa, kannattajia Bushilla oli 58 %. Ero on niin pieni, että se mahtuu otantatutkimuksen virhemarginaaliin. Mitään messiaanista kannatusta Obaman luvut eivät siis osoita.

Tämän päivän maailmalle tyypillistä on, että ihmisten mielipiteet muuttuvat entistä nopeammin. Obamalla ei siis armonaikaa juuri ole. Nyt hänen kannatuksensa lasku näyttää suurin piirtein samanlaista trendiä kuin Bushin kannatus ensimmäisen kauden alussa. Nähtäväksi jää kuinka käy.

Gallupin luvut löytyvät täältä.

Obaman suosion lipsumisesta ja vastustajien osuuden kasvusta raportoi myös PEW-tutkimuslaitos.

Päivitys 8.4.2009: Obaman suosio on säilynyt suurin piirtein samalla tasolla, mutta mielipiteet demokraattien ja republikaanien kannattajien välillä näyttävät erkanevan voimakkaasti toisistaan. Maaliskuulla ero kannatuksessa kahden puolueen kannattajien välillä oli 47 %-yksikköä, maalis-huhtikuussa se on asettunut 63-65 %-yksikön tasolle.

Infantilismia on mielestäni myös puhe junaradasta. Mikä on junarata? Se on lasten leikkikalu. Se alusta, jolla oikeat aikuisten junat kulkevat, on rautatie. Ja kun on rautatie, on myös rautatieasema – eikä juna-asema. Isoisäni ja monet muutkin vanhat sukulaiseni olivat rautatieläisiä. Kylläpä he pyörisivät haudoissaan, jos kuulisivatkin olevansa junaratalaisia!

Vihonviimeisiä kielen murskaajia ovat osalta-sanan käyttäjät: “Varikkokäynnit on suoritettu Räikkösen osalta.” Eikö ole karmeaa kielenkäyttöä, siinä on tuhottu lauserakenne ja koko ilmaisun logiikka. Minusta nämä osalta-sanan käyttäjät pitäisi sulkea eristyskoppiin ainoana seuranaan joku hyvä kirja, vaikkapa Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Kyllä siinä kielenkäyttö palautuisi oikeille urilleen!

Monelle itsestään epävarmalle ihmiselle tuntuvat “vierasperäiset” konsonantit olevan hienompia kuin kotoperäiset. Onko Becca parempi kuin Pekka? Miksi sitten sanotaan biisi eikä piisi kun alkuperäinen englanninkielinenkin sana alkaa vielä kovalla p:llä? Tosi omituista. Samaa sarjaa on mielestäni c:n, x:n tai z:n käyttäminen erilaisissa “taiteilijanimissä”.

Minua harmittavat myös toimittajat, jotka puhuvat itsestään yksikön kolmannessa persoonassa. “Tämän uutislähetyksen toimittaa Ville Virtanen.” Ovatkohan he oikein terveitä? Lapsille saatetaan puhua joskus tähän tyyliin (“Vaari keittää Villelle puuroa.”), mutta enemmänkin epäilen, että tässä on todella kysymys jostakin kummallisesta psyykkisestä puolustustavasta. Toimittaja ei uskalla olla yksikön ensimmäinen persoona. Sairasta.

Ajankohtaan liittyvät kummallisuus on vielä ne autot, jotka liukastelevat yllätyskelissä. Miksei sanota suoraan, että taas peltilehmä lähti kuskin näpeistä? Ei kai se auton vika ole, monet muut ajavat saman kohdan ohi liukastelematta!

Pääsemme ravustamaan eräällä tietyllä järvellä Etelä-Suomessa (kuka nyt hyvää paikkaa paljastaisi – heh). Vuosia sitten järvellä oli kohtuullisesti perinteisiä jokirapuja, niitä sai pyydystettyä jopa fikkarin kanssa rantavedestä. Sitten kateus vei ravut vedestä. Nyt järvessä on täplärapuja, ja vaikuttaa että ylikansoitukseen asti.

Olemme ravustaneet sillä testivoittajalla, ja kyllähän sillä rapuja tulee. Mutta entäs sitten kun merta on täynnä? Eihän sinne enää lisää mahdu. Noin 20 rapua on hyvä tulos tuolla merralla (en kerro nimeä enkä mainosta). Yksinkertainenkin logiikka kertoo, että kannattaa käyttää isompaa mertaa, kun mertojen määrä ravustajaa kohden on kuitenkin rajoitettu.

Nämä ravut on saatu sillä testivoittajalla

Niinpä, uusi laatikkomallinen merta oli pakko kokeilla. Ja tulos: hyvinkin 20 rapua ja ylikin merrassa keskimäärin. Ennätys yli 50 rapua kerralla! Kommentoikaa tätä, oletteko itse päässeet parempaan!

Sitten tulee tilanne, että merrassa on vain syötin ruodot eikä olleenkaan rapuja. Olisivatkohan ravut oppineet karkaamaan merrasta? Tai sitten jotain muuta on tapahtunut …

Tässä on laatikkomertoja l

Aika pian tämä uutinen kuitenkin ammuttiin alas ankkana, mm. avaruus.fi -sivuilla, ja muuallakin nettimaailmassa. Juttu oli lähtenyt liikkeelle saksalaisesta paikallislehdestä. Tarttis ajatella enste… (Sanoi tunnettu filosofi Simo Salminen laulussaan).

Englantilainen bloggeri Richard North, tohtorismies, on kollegansa kanssa kirjoittanut kirjan siitä, kuinka meidän pelästytetään kuoliaaksi. Alan kallistua hänen näkökannalleen, informaatioyhteiskunnasta onkin tullut säikky-yhteiskunta. Vai mitä mieltä olet siitä, että liikenne Mannerheimintiellä pysäytetään kun joku heittää perunajauhoa Lasipalatsin lattialle?

Ensin eduskunnan naiset – ei kauppaopiston naiset – tyrmäsivät eduskunnan kalapuikkoviiksimiehet. Katselivat kuulemma liikaa tissejä hississä. Sitten Pispalan telaketjufeministit halusivat kostaa Tampereen menetyksen kapinan aikaan esittelemällä Mannerheimin homona. Eipä aikaakaan, kun Kokoomuksen naiset saivat Jyrki-boy Kataisen pään kääntymään ja pakottamaan Ilkka Kanervan eroamaan ulkoministerin hommasta. Sitten Upin työntekijät nostivat protestin uutta johtajaansa Väyrystä vastaan. Oli kuulemma ollut humalassa työpaikallaan, ja erityisesti esimiestään humalaisena pelkäsi yksi (1!) naistyöntekijä.

Kelpaavatko naisille enää vain hymyilevät partiopojat, jotka kiltisti tekevät niin kuin mamma sanoo? Miehisen sukuvietin kaikki ilmenemismuodot julkisuudessa on täysin kielletty. Hauska havainto on tehty Ruotsissa. Siellä sanotaan yhteiskunnan ilmapiirin muuttuneen täydellisesti. Sikäläisen psykologisen puolustuksen viranomainen on julkaissut kirjan asiasta. Sen mukaan aikaisemmin katsottiin hyvin sopivan johtajaksi yhteiskunnassa mies, joka oli hyvästä suvusta ja joka oli yli 50-vuotias. Nyt pitääkin paikkansa täysin päinvastainen. Miksi meidän pitää kaikessa mennä Ruotsin perässä?

Äskettäin palasi mammalomaltaan takaisin ministeriksi Lehto-joku jostain kaukaa synkästä maakunnasta. Hän ei ole esitellyt miestään julkisuudessa – ei varmaan tarvitse miestä kuin kuhnurina lapsia siittämään. Säilytetäänkö miestä jossain pirtin takanurkassa ja otetaan käyttöön vain tarvittaessa? Tämäkö on miehen kuva nykypäivän ja tulevaisuuden Suomessa?