Tuossa aiemmassa ratkaisussa Linux -purkki siis talletti halutut ohjelmat PS -muotoisina ja niitä katseltiin Vista Media Center -olohuone PC:n kautta. Media Center sittemmin vaihtui XBMC:ksi. Muita kokeiltuja toteutuksia olivat VLC, Haali Media Splitter sekä kaupalliset Elecard MPEG Player sekä Elecard MPEG-2 PlugIn for WMP. Mikään näistä ei lopulta suostunut toistamaan taivaalta talletettuja TS -muotoisia (as-is) tallenteita niin, että olisi voinut luottaa niiden toimintaan joka päivä. Erilaiset discontinuity- ja pakettien aikaleimaongelmat tulivat ja menivät päivästä ja kanavasta riippuen. Project-X ei ihan aina pystynyt tiedostoja korjaamaankaan. Aika usein Mplayer OS X 2 toisti tiedostot (se ei välitä pakettien aikaleimoista), mutta ohjelma on muuten mutaa. Mistähän tämä ongelma mahtaa lopulta johtua (Digita?) ?

Verkkokauppa.com mainosti sopivasti männävuotisia Minimacceja ja päätin kokeilla Elgato EyeTV -pohjaista ratkaisua. Perustikun ja sovelluksen saa 60 euron hintaan ja on todella hintansa väärtti!  Mac mini sen sijaan on normaalisti törkeän ylihintainen Suomessa. Projektin vaatimuksiin kuului myös mahdollisuus pitää tietokoneet poissa olohuoneesta, joten ratkaisu haluttujen kuvasignaalien siirrosta CAT-5e kaapelointia pitkin piti kehittää. Nopeasti kun toimi, niin kaupasta löytyi vielä 2 TB:n ulkoisia USB -kovalevyjä ilman “kasettimaksua”. Nopeus tuntuu riittävän, eikä Firewire kovalevystä ilmeisesti olisi juuri etua.

EyeTV on erinomaisen vakaasti toimiva sovellus, se on jo käynyt selväksi. Ainut miinus tulee melko insinöörimäisestä käyttöliittymästä, mutta tähän on ratkaisu vielä kehitteillä. Yksi vaihtoehto olisi viedä (export) sisältö johonkin muuhun mediatoistoympäristöön (Frontrow, XBMC, …,), mutta jos haluaa DVB -tekstityksen ja tekstitv:n toimivan, on syytä katsella tallenteet EyeTV:llä. Se ei muuten vielä kertaakaan ole nikotellut tallenteiden esittämisen kanssa.

Mac mini on siis laitetilassa ja sieltä yhteys TV:lle on toteutettu HDMI:n avulla. 2009 mallisessa minissä ei ole kuin DVI-ulostulo, joten muunnos DVI:stä HDMI:ksi pitää tehdä. Koska erillistä audiokaapelointia en halunnut toteuttaa, käytin tätä muunninta, jolla DVI:n ja Toslinkin saa muunnettua HDMI:ksi. CAT-5e kaapeloinnin kautta kuljettamista varten hankin nämä muuntimet. Vaikka liitosjohdot ovat CAT-6 ja kaapelointi tosiaan CAT-5e, ei arviolta 30 metrin matkalla 1080p jaksa kulkea, mutta 720p ja 1080i toimivat hyvin. Olkoot siis 1080i, kunnes ehdin taas tutkia olisiko asialle jotain tehtävissä. Kyseinen muunnin ei päästä EDID -dataa läpi, joten oikea resoluutio on asetettava esim. SwitchResX:llä.

Macin kontrolloimista varten on tarkoitus käyttää Logitech DiNovo Mini näppäimistöä. Näitä on ajoittain saanut mm. Stockmannin tarjouksesta alle 50 eurolla. Bluetooth ei kantanut tuota matkaa seinien läpi, joten toista CAT-kaapelia pitkin vedin vielä USB:n TV:n luokse. Siihen laitoin ulkoisen Bluetooth -sovittimen ja DiNovo toimii nyt mainiosti. Tutkimisen arvoinen laajennus kontrollointiin on myös IOSPIRIT:in Remote Buddy, jonka AJAX -laajennuksen kautta konetta (ja erityisesti EyeTV:tä) voi kontrolloida iPod Touch, iPhone ja iPad:in kautta. Mahdollisesti tästä saa rakenneltua esim. iPod Touch:in avulla riittävän yksinkertaisen käyttöliittymän muita perheenjäseniä varten.

Järjestelmä on nyt siis teknisesti kasassa, mutta käytettävyys ja käyttöliittymä kaipaa vielä hienosäätöä. Media Centeriä ja XBMC:tä osaavat perheen 4 ja 6 vuotiaatkin käyttää (Pikku Kakkonen löytyy kyllä, vaikka eivät osaa vielä kumpikaan lukea). Tämä tavoite kun vielä täyttyy, on projekti todella onnistunut. EyeTV ei ole kaatunut kertaakaan testijakson aikana (2 kk).

Pientä huomautettavaa saa kyllä TV (Sony KDL-40W2000), jonka “tehot” eivät riitä 720p/1080i/p signaalien yhteydessä kohinanpoistoon. Liiketoisto tökkii pahemman kerran, jos MPEG kohinanpoisto tai varsinainen kohinanpoisto ovat edes miedoimmalla asetuksellaan. No, ilmankin voi elää ja tässähän saa taas syyn vaihtaa televisiotakin uudempaan…

Lupaavalta näyttävät vielä kokeilemattomat EyeTV:n iPhone ja iPad integraatiotoiminnot. Näillä mahdollisesti saa kätevästi korvattua nykyisen etäkatseluratkaisun, joka on totetuttu SlingBox Pro:lla.

Noin satasella löytyy USB 2.0 kykyisiä muuntimia.

IOGEAR / ATEN USB Extender on ollut käytössä erittäin luotettava ja pitkäikäinen.

Kyseisen laitteen saa tilattua vaikkapa hdcable.co.uk:sta. Erittäin positiivinen verkkokauppakokemus ja laitteet saapuivat kahdessa arkipäivässä!

Tässä nimenomaisessa muuntimessa on se ongelma, että sen läpi ei kulje EDID -data DVI:lle päin. Käytännössä siis Mac ei tunnista “monitoria” ja tarjoaa vain laimeita VESA -perusnäyttötiloja. Tarvitset siis OSX:lle apuohjelman, jolla saat pakotettua haluamasi resoluution käyttöön. Esimerkiksi SwitchResX.

Kannattaa kysyä suomalaiseen pistokkeeseen käyvää verkkolaitetta, ellet halua korvata mukana tulevaa muuntajaa toisella. Muuntaja on 100-240V malli, mutta pistoke tietysti UK -tyyppinen. Ulostulo 5V 1A.

Laite toimii kuten lupaa, joskin n. 30 metrin, rasian ja ristikytkennän kautta en saa CAT-5e tasoista talokaapelia käyttäen siirrettyä 1080p kuvaa. 720p ja 1080i kuitenkin toimivat moitteetta. Lähetinpäälle voi opettaa käytettävän TV:n EDID -datan helpolla toimenpiteellä. Ilmeisesti tarpeen, koska muut muuntimet näyttävät käyttävän toista CAT -kaapelia nimenomaan DDC -datan kuljettamiseen. Tässä käyttötapauksessa ei EDID -toiminnallisuudesta ollut hyötyä, koska DVI-HDMI-muunnin ei EDID:iä päästänyt oikein läpi.

Kyseiset laitteet saa tilattua vaikkapa hdcable.co.uk:sta. Erittäin positiivinen verkkokauppakokemus ja laitteet saapuivat kahdessa arkipäivässä!

Muuntimia löytyy yhdelle ja kahdelle CAT -kaapelille, EDID proxy -toiminnolla ja ilman. Myös HDBase-T muuntimia on jo saatavilla, joskin kovaan hintaan.

Kannattaa kysyä suomalaiseen pistokkeeseen käyvää verkkolaitetta, ellet halua korvata mukana tulevaa muuntajaa toisella. Muuntaja on 100-240V malli, mutta pistoke tietysti UK -tyyppinen. Ulostulo 5V 1A.

BB:n ennakkosaitilla Silverlight player ei ole vielä käytössä (ainakaan 19.8.2010 mennessä). Ei pidä siis huolestua asiasta, jos Mac käyttäjänä vielä näkee promovideot Flip4Macin kautta.

Lienee odotettavissa, että Silverlight player leviää muihinkin Katsomo -sisältöihin, jolloin yhteensopivuushaasteiden pitäisi helpottua. Vihdoinkin

Lataa Silverlight täältä. Silverlight on Microsoftin selainlaajennusteknologia, joka kilpailee Adobe Flashin kanssa.

Palvelu aukeaa 24.8. Lisätietoja täältä.

Jouduin palauttamaan kompostoitumislaatikosta vanhan E61i:n käyttöön, kun N97 luhistui lopullisesti ja lähti huoltoon. Mallikkaastihan asennus eteni pikkutunneille asti. Firmwaren sai päivitettyä ja jopa MfE:n asennettua.

Ikäväksi homma muodostui vasta, kun omat vahvistamattomat varmenteet piti asentaa puhelimeen. Muutenhan se kysyy joka kerta sähköpostia synkronoitaessa, että hyväksytäänkö varmenne. Tämä puhelin ei anna mahdollisuutta tallentaa sitä.

Netti on pullollaan ohjeita, joissa .cer tai .der tiedostot yksinkertaisesti kopioidaan Bluetoothilla tai PC-Suitella puhelimeen ja avataan siellä, jolloin ne tunnistetaan sertifikaateiksi ja asennetaan. Tämä metodi ei valitettavasti toimi E61i:llä, vaikkakin muilla S60 3rd puhelimilla.

Ainut tapa on:

1) Konvertoi sertifikaatit .der binaareiksi (esim. Base64 enkoodattu .cer ei käy)
2) Kopioi binaarit www -palvelimelle
3) Huolehdi, että www -palvelimelle on asennettu mime-tyyppi “Content-Type: application/x-x509-ca-cert” ja se on assosioitu .der päätteeseen
4) Hae E61i:n omalla selaimella sertifikaattitiedostosi www -osoitteesta, jolloin puhelin tunnistaa ne ja tarjoaa asennusta.

Muuta vaihtoehtoa ei ole.

English summary:

I needed my old E61i as a spare phone due my N97 finally giving up. Everything else upgraded and installed nicely, except for the proprietary certificates for MfE synchronization. Without importing own certs, MfE asks every time it connects to continue with an un-trusted cert. The dialogue does not offer an option to save or import the cert at that time.

The only (and I really mean that!) way to import certs to E61i is to:

1) Have the cert in binary .der format
2) Retrieve the cert from a URL (from a www server) which has mime-type “application/x-x509-ca-cert” associated for .der suffix
3) Install the cert, when the browser suggests that

Nothing else works, even some other same S60 generation phones support other methods. Believe me, I spent serious hours finding the solution

Eipä ole koskaan aiemmin tarvinnut perehtyä *nix ympäristöissä tulostamiseen näin perusteellisesti. Pieni suunnitteluvirhe nimittäin tapahtui aikanaan, kun hankin HP LaserJet 1018 USB -tulostimen. Windows Printing -tulostimeen kyllästyttyäni halusin “jotain muuta”, mutta menin taas ansaan. 1018 ei ole Windows Printing -laite, mutta sikäli täysin rampa, ettei vehkeessä ole firmwarea ollenkaan rommilla ja laite on “Host based printing” vempele. Käytännössä siis aina kun laite kytketään, pitää sille lähettää firmware binaari. Tuo fimwaren lähettäminen vaatii omat erikoisjärjestelynsä (esim. udeviin). Lisäksi 1018 ja 1020 tulostimille on olemassa vain Windows ajurit sekä Un-official tuki HPlip ohjelmistolla Linuxille.

Macit taloon

Kun PC:t kannettiin talosta ulos ja Macit sisään, tuli mieleen, että tulostaakin joskus pitäisi. Homma piti saada siis toimimaan sekaympäristössä ja erityisesti Mac OSX:llä. Potentiaalisia tulostajia siis Windowsit, Linuxit ja Macit.

Ensin Linuxista ja siitä  jako verkkoon

1018 kiinni Debian koneeseen ja apt-get install hplip. Asensi 2.8.6a:n. Pari päivää tämän kanssa tappelin ja luovutin. Ei toimi.

HP:n sivuilta uusi 3.10.5 Hplip ladaten ja asentaen. Asentaminen oilskin sitten aikamoinen trial-by-error ja sisälsi noin 20 muun Debianin dev -paketin asentamisen. Udev -toiminnallisuus firmwaren on-demand -lataamiseen toimii. Firmwarekin löytyi joltain sumuiselta .ru saitilta. Tulostusjonoja on erilaisten konfisteluiden jälkeen varmaan 27 erilaista. Yksikään ei tulosta. Huomaa muuten asennuksessa, että Hplip valittaa puuttuvasta kirjastosta, mutta tarkoittaa ko. kirjaston -dev versiota aina…

Cupsd:n logitus on surkeaa jopa debug moodissa, mutta yhdestä rakosesta vilahtaa virheilmoituksesta vinkki ; “foomatic-rip-hplip no such file”. Ahaa.

KVG

Onneksi yhdestä keskusteluketjusta löytyi vinkki, että hplip:in asennusohjelma on mitä on ja että homma pitää tehdä itse komentoriviltä (no niin tietysti, miten ajattelinkin toisin . Configure -skriptille pitää luetella optiot eri tavalla, kuin asentaja ohjelma ne tekee. Foomatic-rip-hplip ei nimittäin muuten ainakaan Debianissa toimi. Asentaja antaa drivereille jollain sumealla logiikalla –disable määreitä, kun joillain pitää olla –enable. Käytännössä siis ; aja asentaja, jos ei toimi => muuta configure:n kaikki drivereitä, foomaticcia ym. koskevat –disablet –enable:ksi.

No tämän jälkeen hplip alkoikin toimimaan ja Debianista nyt saa tulostettua paikallisesti. Sitten ne muut koneet…

Puuttuva OSX ajuri 1018:lle

Tulostimen voi jakaa eri tavoin verkkoon. Ensin tein sen Samballa. Hetki meni ymmärtäessä miten näitä “erikoisia” tulostusjonoja lisätään OSX:ään. Tarvittava dialogi nimittäin puuttuu valikosta (Tulostimet ja faksit => Lisää => Lisävalinnat on se joka puuttuu) ja sen ikoni pitää ensin lisätä toolbaariin (mistä tämä olisi pitänyt tietää?). Jonon saa sitten nätisti Macista kiinni, mutta 1018 ajuria ei tietysti ole. Tavara päätyy jonoon asti, mutta on väärässä muodossa ja menee roskiin. Tätä päättelyä en kuitenkaan heti osannut tehdä, joten tuli mahdollistettua myös suora cupsd IPP -tulostaminen cupsd:lle verkon yli (lisää IP osoite -> Allow from x.y.z.f cupsd.conf:iin). Muista avata portti 631 iptablesta sekä udp-, että http-protokollille. No kaikkinensa, tavara tulee kaikilla perille, mutta ei tulostu, kun ajuri on väärä ja faili sopimatonta.

Foo2zjs, gs ja foomatic

OSX:aan saa 1018 ajurin asentamalla foo2zjs paketin. Se vaatii kaverikseen paketit Ghostcript ja foomatic. Ne kaikki onneksi kääntyvät ja asentuvat nätisti, kunhan uusin XCode on asennettuna. Yhden illan turaamisen jälkeen 1018 ajuri löytyy hienosti asennusdialogista. Ei vaan toimi. Mihinkään ei tule mitään virheilmoitusta, mutta koska Debianin cupsd:lle menee n. 240 tavua huolimatta mitä tulostaa, voinee olettaa että Macistä lähtee tyhjä tiedosto.

FOOMATIC ja FOO2ZJS SAAMINEN TOIMIMAAN: Valehtelematta meni viikon illat, koska en antanut periksi tälle ongelmalle. Lopulta Samba tulostuksen autentikointivirhe sai Macin cupsin tulostamaan sellaisen error_login, josta Foomaticin toimimattomuuden syy selvisi:

D [03/Aug/2010:21:57:11 +0300] [Job 74] /usr/bin/foo2zjs-wrapper: line 213: gs: command not found
D [03/Aug/2010:21:57:11 +0300] [Job 74] /usr/bin/foo2zjs-wrapper: line 816: gs: command not found

Eli todellakin arvaus piti paikkansa, eli tyhjä tiedostohan sitä Macistä lähti. Jostain syystä tuon wrapperin (joka on Perliä) toiminnassa oli kaksi virhettä:

1) Foomatic ei saanut ladattua moduleitaan, koska Foomaticin asennuskripti ei osaa laittaa oikeaan paikkaan Perl moduleita. Ratkaisin asian kopioimalla käsin asennushakemistosta foomatic-db-engine-4.0.4/lib/Foomatic -hakemiston /System/Library/Perl/Extras/5.10.0/ alle.

2) Foo2zjs-wrapper ei löytänyt Ghostscript (eli gs binaaria)

Vaikka gs toimii komentoriviltä (/usr/local/bin:issä kun on) kaikilla halutuilla käyttäjillä, typerä skripti arpoo sen pieleen. Korjasin lisäämällä /usr/bin/foo2zjs-wrapper skriptiin riville 185:

GSBIN=/usr/local/bin/gs

Tulee kohtaan “Process the options” juuri ennen CMDLINE=”$*” -riviä.

Vaihtoehtoinen korjaus postscript -kikkaa käyttäen, tosin rikkonaisilla marginaaleilla

Luovutus oli monesti lähellä, mutta huomasin cupsd:n logista, että “auto recognizing file”. Hmm. Debianissa kun on kaikki mahdolliset Ghostscript ja foomatic filtterit ja ne toimivat, joten mitähän jos tuolle syöttäisikin ps -tiedoston ? No eikun kokeilemaan ja taas jono kiinni OSX:stä, ajuriksi “Generic postscript printer” ja voilá! Macista lähtee nyt IPP-http:nä postscript -tiedosto, jonka Debianissa oleva tulostusjono tunnistaa ps:ksi ja vääntää sen printterille sopivaksi. Tulostuvat kuvat ja tekstit niin kuin pitääkin. Case almost closed. (Paitsi että oli marginaalit pielessä. Tämä toimi siksi, ettei foomaticcia käytetty ollenkaan. Jos säätäisi marginaalit PPD tiedostosta käsin kohdilleen niin saattaisi toimia.)

Luovutinkin kerran jo

Tarina sai sikäli myös epäonnellisen lopun, että kävin ostamassa offset -ongelmien takia uuden HP P1102 tulostimen 89 eurolla Expertistä. Sen mukana tullut HP:n asennuspaketti kuitenkin sai jatkamaan tuon 1018:n kanssa tappelua, sillä uuden tulostimen mukana tuli myös “piilotettu” foo2zjs asennus. Uusi tulostin nimittäin käyttää sitä samaa, joskin HP on vääntänyt siitä omat binaarinsa (rastertozps). Sitäkin yritin käyttää, mutta kun tuosta paketista taas puuttui 1018 tuki, niin tulostinten erilainen resoluutio sai rasteroinnin epäonnistumaan. Hyviä vinkkejä siitä sai!

Nyt on sitten kaksi toimivaa tulostinta

English summary

To be able to print to HP Laser Jet 1018 from Mac OSX, you need to do a lot. The only way seems to be to use foo2zjs package, which I first didn’t get to work. Instead I installed a remote printer to my Debian bpx using HP’s version of hplip 3.10.5. After discovering, that in Debian 5.0.4 the installation script composes a wrong configure statement (disables drivers instead of enabling them) I got to work it locally in Linux. Even the on-demand firmware download works as an udev script. After that, it was simple to share the printer through the network to Mac. Both Samba and IPP work just fine.

Since my foo2zjs on OSX  (probably due to foomatic problem) does not work (always outputs 237 bytes of something, probably just an error message) I’m using the general postscript driver for that print-queue and the Debian hplip then translates that to what-ever-that-monster-printer-talks. That works automatically, since the hplip installation works. However, it has wrong margins for the print-area, which might be fixed by editing the PPD (I didn’t have spark to do it).

I did buy the new printer too… 89 euros with OSX support for HP P1102. But since it came with HP’s version of foo2zjs, which worked, it gave me more strength to fight the 1018 installation too. Unfortunately the package for P1102 lacks driver for 1018 and it uses HP’s own rastertozps binary, I wasn’t able to use that driver for 1018.

I got foo2zjs and foomatic to work at last. There were two problems:

1) Foomatic couldn’t load it’s Perl modules (installation script doesn’t recognize Apple’s Perl version’s @INC

=> Copy directory foomatic-db-engine-4.0.4/lib/Foomatic into /System/Library/Perl/Extras/5.10.0/

2) Foo2zjs-wrapper can’t locate gs, even it works from command line (/usr/local/bin/gs)

=> Add following to /usr/bin/foo2zjs-wrapper as line 185

GSBIN=/usr/local/bin/gs

To subsection “Process the options” just before line CMDLINE=”$*”

After that it works. Voilá!

Wikipedia: Therac-25 was a radiation therapy machine

Tutkimusraportti PDF:nä The Therac-25 accidents

Lisäksi suhmurointi kaikenkirjavien mokkuloiden (Tshing-Thang-Thung ja kaverinsa) kanssa vei lopunkin uskon mobiilin internetin maailmasta.

Vaan hankinpa kokeeksi Telewell TW-3G reitittimen, jossa on mokkuloita varten USB ja OFDM:ää varten PCMCIA korttipaikka. (Asennuksesta pari sanasta täällä) Laite siis hoitaa mobiilin verkon yhtedet puolestani ja taikoo näkyville WLAN verkon. Modeemien aikakaudelta en kaipaa yhteydenmuodostusta, odotusta ja tuskaa. Helpoin tie verkkoon on WLAN ja niin pitää ollakin.

Yllätys oli kuitenkin parahultaisen suuri, kun tökkäsin vehkeeseen vanhan Vodafone PCMCIA datakortin. Homma toimi ensikokeilusta lähtien todella lupaavasti kotiolosuhteissa. Elisan aikanaan myymä “Mobiililaajakaista” -kortti on siis Option GlobeTrotter 3G+ ja tuettu Telewellin puolesta.

Odotukset olivat korkealla, kun laite matkasi kyydissä lomamaille keskelle maaseutua, 51 km Kuopiosta kaakkoon. Täällä ei 3G ole surffaajaa hellinyt aiemmin, vaan nopeat yhteydet on pitänyt hakea kirkonkylän keskustasta. Vaan Elisapa yllätti ; nopea 3G verkko löytyy jo lähitolpastakin ja kun GlobeTrotterin ohjeistaa käyttämään vain UMTS -verkkoa, niin 20% signaalivoimakkuudella nettihän toimii yli megan nopeudella. Tulipa yhdeyden yli katsottua Slingboksia varsin kiitettävällä nopeudella (tunnin kestävä striimi näky nätisti 670 kbit/s nopeudella).

Joten kait se on reivattava mielipidettä vähän siihen suuntaan, että 3G:stä sittenkin on johonkin ja ehkäpä sen 1 Mbit/s perusoikeuskin voisi sinä päivänä tulla mobiiliverkon puolelta täytettyä, kun 3,5G data maksaa tolppaa rakennettaessa saman kuin rupinen GPRS/EDGE. Niillä ei nimittäin surffaa enää vanha Erkkikään.

PS. Jottei menisi kohtuuttomaksi ylistykseksi, niin pitänee muistuttaa että nopean Internetin ilo päättyi helteillä lyhyeen. 3G verkkoon saa yhteyden, mutta data ei liiku. Vikailmoituksen tein ja sain kuulla, että helle on tappanut kymmeniä tukiasemia. Eli sateita odotellessa sitten…

Käyttöönotto oli erittäin helppoa ja 3,5G yhteys suojatulla WLAN WPA2 access pointilla muodostui alle vartissa pääkaupungin olosuhteissa. Kokeilussa oli Option GlobeTrotter 3G+ PCMCIA modeemikortti, joka löytyi tuettujen laitteiden listalta.

Optionin eduksi on laskettava ulkoisen antennin käyttömahdollisuus. Jätskitikkuantenni olikin käytössä.

Maasto-olosuhteissa haasteeksi muodistui heikko 3G -peitto, joka sai laitteen muodostamaan oletusasetuksilla yhteyden GPRS -verkkoon, jolla oli parempi peitto. Tämä tietysti oli sangen epätoivottua ja onneksi TeleWellissä on mahdollisuus liittää yhteydenmuodostukseen omia AT -komentoja, joilla GlobeTrotterin saa pakotettua UMTS -verkkon [AT_OPSYS=1]. Tämän jälkeen laite toimi täysin odotetulla tavalla.

Kesän helteet karsivat kuitenkin paikallista 3G verkkoa niin karusti, että tarpeeksi tuli myös pakottaa laite GPRS/EDGE -verkkoon [AT_OPSYS=0,2], koska UMTS -verkosta putosi oudosti IP -tuki kokonaan pois. Korjausta odotellessa