Kehittyykö kehitys aina vaan nopeammin eli innovaatioiden leviämisnopeudesta nykypäivän maailmassa
Tietoyhteiskuntakehityksen seurantaan liitetään usein käsitys siitä, että muutos tapahtuu aina vaan nopeammin. Uusia teknisiä välineitä otetaan käyttöön yhä nopeammin. Historian pitkässä juoksussa tämä käsitys näyttää pitävän paikkansa. Suomessa kesti 140-150 vuotta ennen kuin sanomalehtien yhteislevikki ylitti miljoonan rajan. Miljoonan radioluvan määrän tavoittamiseen kului 30 vuotta. Miljoona tv-lupaa saavutettiin 10 vuodessa. Onko mahdollista, että innovaatioiden diffuusioprosessi olisi tästäkin vielä nopeutunut nykyisen tietoyhteiskunnan aikana?
Kehityksestä USA:ssa
Bill Gates vieraili Pohjoismaiden kiertueellaan kevättalvella 1998 myös Suomessa, ja piti esitelmiä yhteistyökumppaneilleen ja muille sopiviksi katsomilleen yleisöille. Hänen esityksestään "Nordic Web Lifestyle" olen lainannut seuraavan kuvion, joka ansiokkaasti kuvaa eri innovaatioiden - lähinnä eri viestinten vastanottimien ja laitteiden - leviämistä USA:ssa.
Kuviossa kuvataan laitteiden omistusta prosentteina ilmeisesti kotitalouksissa suhteutettuna aikaan. Lähtökohtana on ajallisesti "Introduction", jolla tarkoitetaan ilmeisesti kuluttajakelpoisen laitteen ilmaantumista markkinoille.
Esimerkki: Puhelin on tullut markkinoille vuonna 1876, ja kesti noin 95 vuotta, ennenkuin sen omistusprosentti ylitti 90. Käyrässä näkyy selvä notkahdus, ja sitä on selitetty sillä, että ihmiset eivät uusineet puhelinlaitteitaan niiden tullessa 20-30:n vuoden käytön jälkeen käyttökelvottomiksi.
Yleistyksenä kuvion perusteella on helppo nähdä, että kehityksen "kehittymisvauhti" on todellakin kiihtynyt. Uusimpien innovaatioiden läpiviemiseen lähelle täydellistä penetraatiota on kulunut vähemmän aikaa. Tämä ilmenee kuvion perusteella kahdella tavalla: toisaalta on kulunut vähemmän aikaa siitä kun käyrä alkaa erottua nollatasosta eli kuluttajat ovat omaksuneet tuotteen lyhyemmän tuotekehittelyvaiheen jälkeen. Toisaalta käyrän kulmakerroin on jyrkempi, eli alkuun päästyään tuotteen leviäminen on tapahtunut nopeammin.
Kuvion perusteella nähdään, että tähänastisista innovaatioista televisio on "mestari". Sen penetraatio on lähes maksimaalinen ja käyrän nousu on jyrkin. Televisio on siis hyvä vertailukohta arvioitaessa sitä uudempien innovaatioiden diffuusiota. Näitä on kuviossa television käyrän vasemmalla puolella kolme: Internet, PC ja mobiilipuhelin, joka kuviossa on jostain syystä nimeämättä. Nämä innovaatiot ovat siis lähteneet liikkeelle nopeammin kuin televisio. Internetin ja kännykän käyrät ovat jyrkkyydeltään samaa luokkaa kuin television käyrä. PC:n käyrä on lähtenyt nousuun nopeammin kuin Internetin käyrä, mutta jyrkkyydeltään se näyttää loivemmalta kuin Internet tai televisio.
Yhteenvetona kuvion perusteella näyttää siis siltä, että uudemmat innovaatiot lähtevät liikkeelle markkinoille tulonsa jälkeen nopeammin kuin televisio, mutta niiden leviämisnopeus ei ole yhtään parempi kuin television. PC:n leviämisnopeus on jopa huonompi kuin television.
Suomen tilanteesta
Samantyyppisiä diffuusiokäyriä on esitetty myös meillä Suomessa mm. Kansallisen Multimediaprojektin (KAMU) julkaisuissa. Valitettavasti ne eivät ole aivan yhtä täydellisiä kuin Gatesin kuvio. Pyrin itse keräämään vastaavaa meiltäkin. Seuraavassa kuviossa on käsitelty väritelevision ja matkapuhelinten penetraatiota.
Käyrät näyttävät hieman oudoilta sen takia, että ne on piirretty puutteellisesta aineistosta, eli läheskään kaikilta vuosilta tietoja ei ole käytössäni. Väritelevision leviämiseen 90 %:n tasolle on kulunut 21 vuotta. Karkea arvioni on, että leviämisnopeus on ollut hieman hitaampi kuin television leviämisnopeus USA:ssa. Tässä on huomattava lisäksi, että kysymys on väritelevisiovastaanottimista, ei televisio-median leviämisestä yleensä. Mustavalkovastaanotinten leviämisnopeus oli meillä hitaampi kuin värivastaanotinten. Väritelevision leviäminen tapahtui vuosina 1970-90.
Matkapuhelimen liikkeellelähtövuosi on 1982 (Tilastokeskus, Tiedolla tietoyhteiskuntaan 1997, s. 32). Tuolloin kyseessä oli siis ARP-tekniikka. Vuonna 1999 matkapuhelinten penetraatio oli 65 %. Aikaa on kulunut siis 18 vuotta. Tämä vertailu on epäreilu matkapuhelimia kohtaan sikäli, että nyt ajanjaksossa on mukana myös kuluttajalaitteiden ja -palveluiden alkuvaihe, joka väritelevision kohdalla oli siis jo ohitettu. Kuvion perusteella nähdäänkin, että viime vuodet matkapuhelinkehityksessä ovat olleet kiihtyneen leviämisen aikaa. Tämä on tietenkin seurausta GSM-puhelinten todella nopeasta yleistymisestä. Kolmessa vuodessa GSM-liittymien määrä kasvoi yli 800 000. Tämä on selvästi nopeampi tahti kuin mitä television kohdalla tapahtui.
Tältä pohjalta näyttää siis siltä, että matkapuhelinten leviäminen voittaa nopeudessa television leviämisen, ja kehitys on siis tässä mielessä nopeutunut. Mielenkiintoista onkin pohtia sitä, miksi juuri tällaiset käyttäjien kannalta suhteellisen yksinkertaiset innovaatiot leviävät nopeimmin. Tähän ilmiöön liittyy myös se, että television teksti-tv:n käyttäjiä samoin kuin kännykän tekstiviestiominaisuuksia käyttää vain osa näiden laitteiden omistajista.
Mikrotietokoneiden leviämisnopeus ja myös internet-liittymien leviämisnopeus ei näytä nousevan samalle tasolle, vaan noudattelee hitaampaa tahtia, joka ei poikkea yleensä innovaatioiden leviämisestä meillä Suomessa (ks. esim. Nurmela ym.: Matkapuhelin ja tietokone suomalaisten arjessa, Katsauksia 2000/2, Tilastokeskus, s. 9).