Realismia netin tilastolukujen tulkintaan ja käyttöön

 Suomalaiselle yhteiskunnalle on nyt kertynyt muutama vuosi historiaa "tietoyhteiskuntana". Tätä yhteiskunnan tilaa on usein kuvattu erilaisilla tilastollisilla tunnusluvuilla, jotka tavalla tai toisella liitetään viestintävälineiden ja nimenomaan viestinnän "tieto"-välineiden käyttöön. Nyt meillä alkaa jo olla mahdollisuuksia arvioida, mikä merkitys näillä erilaisilla tunnusluvuilla todella on.

 Haluan aloittaa kännyköistä, koska uusimpien tutkimustietojen mukaan viimeinenkin ryhmä suomalaisia - iäkkäät naiset - on saatu kännykänkäyttäjiksi yli 50-prosenttisesti. Monet juhlapuhujat ovat perustelleet Suomen tietoyhteiskuntamaisuutta nimenomaan kännyköiden penetraatioluvuilla ja liittymien määrällä per kapita. Kieltämättä näin vertaillen olemmekin olleet tilastojohdossa, ja tälläkin hetkellä olemme yksi maailman kärkimaita.

 Monet osuvat tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, kuinka kännyköistä on tullut nimenomaan arkisen elämän ongelmien helpottajia sekä kodeissa että työpaikoilla. Monien asioiden hoito on helpottunut, ja sosiaalisten suhteiden  rakentaminen ja ylläpito käy entistä sujuvammin. Mielestäni tässä ei kuitenkaan ole kysymys ilmiöistä, joilla voitaisiin perustella tuotantoelämämme tai kansalaistemme toiminnan erityistä tietoyhteiskuntamaisuutta. Eihän maatamme nimitetä esim. hygieniayhteiskunnaksi sen takia, että suurimmalla osalla kansalaisista on käytettävissään viemäriverkon päätelaitteena vedettävä vessa, ja ruuan säilytystä varten jääkaapit ja pakastimet. Eikä meitä nimitetä autoyhteiskunnaksikaan sillä perusteella, että useimmilla kotitalouksilla on tieverkon hyödyntämistä varten käytettävissään vähintään yksi auto.

 Ehdotan, että unohdamme kännyköihin liittyvät tunnusluvut tietoyhteiskunnasta puhuttaessa. Itse asiassa meillä niin kuin monissa muissakin Euroopan maissa kännyköiden leviäminen on alkanut vähentää lankapuhelinliittymien penetraatiota. Tästä taas on haittaa esim. Internetin käytön yleistymiselle ainakin silloin, kun langatonta nettiyhteyttä ei ole halvalla tarjolla. Miljardi lähetettyä tekstiviestiäkään ei saa minua vakuuttuneeksi siitä, että kännykkä on tietoyhteiskunnan väline. Tekstiviestin lähettäminen ei ole tyypillisen kännykänkäyttäjän toimintaa, vaan se keskittyy aktiivisten nuorten käyttäjien ryhmälle.

 1990-luvun loppupuoliskolla huomattiin, että ns. hosteja eli verkkoon liitettyjä tietokoneita on rekisteröity Suomeen huippumääriä väkimäärään suhteutettuna. Tämänkin juhlapuhujamme ovat huomanneet tuoda ylpeinä esiin. Näiden lukujen tuottajaorganisaatio RIPE huomauttaa kuitenkin, että näistä luvuista ei voida tehdä mitään päätelmiä maakohtaisesti todellisten käyttäjien määrästä. Sama on luettavissa suomalaisen Tieken sivuilta. Kun hostien määrä kuitenkin esitetään per kapita, saa siitä helposti sen implisiittisen käsityksen, että jokaisen rekisteröidyn hostin takana on todella olemassa oleva kone, ja sen koneen takana käyttäjä.

Hostcount-lukujen suhteuttaminen käyttäjätutkimuksien kuvaamiin käyttäjämääriin esim. Suomessa ja Ruotsissa antaa kuitenkin erilaiset suhdeluvut. Ruotsissa tämä suhdeluku oli helmikuussa tänä vuonna 7,1 käyttäjää/host, Suomessa 4,1. Ruotsin käyttäjämäärät ovat MMXI Nordicin, Suomen Taloustutkimuksen. Tieken sivuilla eri maiden väliset erot kiteytetään siihen, että eri maissa on erilaiset tavat verkottua. Tilannetta mutkistaa vielä uusin tilastollinen muutos: maalis- ja huhtikuussa tänä vuonna Suomeen rekisteröityjen hostien määrä on loikannut 540 000:n tasolta 730 000:n tasolle, kun kasvu pitkään on ollut hyvin tasaista. Tulevat kuukaudet näyttävät, mistä tässä oikein on kysymys, käyttäjämäärät eivät ole kasvaneet lainkaan vastaavassa suhteessa, vaikka suomalaiset ovatkin ottamassa kiinni muita Pohjoismaita kotikäyttäjien määrissä. Mahdollisesti kilpailu Internetin käyttäjistä on saanut operaattorit varaamaan tunnuksia "hyllylle", jotta niitä sitten on käytettävissä kun asiakas on saatu.

 Pankkiyhdistys julkisti pari viikkoa sitten tutkimuksensa, jonka mukaan pankkien internetpalveluja käyttää säännöllisesti 28 % suomalaisista ja 23 % maksaa laskunsa netin kautta tietokoneella. Olen jo aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että pankkien kertomien pankkipäätesopimusten määrää vastaavia käyttäjiä ei löydetä haastattelututkimuksilla. Pankkiyhdistyksen toisen tilaston mukaan monipalvelusopimuksia oli vuoden 2000 lopussa 2 199 000. Tilastosta ei selviä, paljonko näissä on pienyritysten ja muiden kuin kuluttajatalouksien sopimuksia. Kuitenkin sopimuksia on lähes sama määrä kuin Suomessa on kotitalouksia (lähes 2,3 miljoonaa). Palvelusopimustilastoissa on Pankkiyhdistyksen antaman tiedon mukaan myös päällekkäisyyksiä useampia pankkeja käyttävien osalta, ja monipalvelusopimuksissa on myös puhelinpalvelun käyttäjiä, jotka eivät ole Internetin käyttäjiä.

 Pankkijärjestelmäämme kiitettäessä muistetaan kyllä kertoa palvelusopimusten suuret määrät, mutta pankit eivät välttämättä kerro epäaktiivisten sopimusten osuutta. Miksei jo sovittuja palveluja käytetä? Ehkä suomalaiset ovat tehneet sopimukset ajatellen, että kun millään muulla konstilla ei enää saa raha-asioitaan hoidettua, otetaan sitten nettipalvelut käyttöön. Nyt sopimukset ovat olemassa ikään kuin vakuutuksina. Tältä pohjalta näyttää siis siltä, että pankkisopimusten bruttomäärät eivät kelpaa suomalaisten tietoyhteiskunnan tunnusluvuiksi.

 Pankkijärjestelmän kannalta sinänsä vakuuttavaa on, että valtaosa kaikista rahansiirroista tehdään jossain elektronisessa muodossa. Mainitun tutkimuksen mukaan 39 % vastaajista pitää pääasiallisena maksujen laskuvälineenä pankkiautomaattia. Sähköinen laitehan sekin on, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Internetin kanssa. Mahdollisesti se voidaan kyllä sisällyttää tietoyhteiskunnan käsitteen piiriin.

 Tietoyhteiskuntakehitystä kuvaava uusin tieto on todennäköisesti julkisen käsittelyn ulottumattomissa konsulttiyritysten ja mahdollisesti viranomaisten käsissä. Tässä mielessä kiitettävää on, että EU:n piirissä tehdään julkisia tutkimuksia ns. barometritutkimuksina. Niiden perusteella voidaan monin tavoin verrata eri maita keskenään. Ehkä lohduttavaa on tietää, että meillä on eniten Euroopassa julkisia nettipalvelupisteitä per kapita, että suomalaiset ovat Euroopan ahkerimpia sanomalehtien nettisivujen lukijoita, ja että koulujen verkottuminen on meillä huipputasoa.

 Monikansalliset tilastovertailut kertovat myös sen, että eniten taloudellista merkitystä "uuden median" käytöllä on siellä, missä markkinat ovat suurimmat. Isoja nettimarkkinamaita ovat jo nyt Iso-Britannia, Saksa ja Ranska, vaikka ne eivät välttämättä aina ole olleetkaan eturintamassa tietoyhteiskuntakehityksessä. Meitä lohduttaa kenties se, että esimerkiksi takapajulle Suomessa jäänyt nettiostaminen alkaa elpyä, kun "vanhat" etäkauppiaat pääsevät vauhtiin netinkin kautta. Hobby Hallin julkistamien tietojen mukaan nettiostosten osuus kuukausitasolla on jo kymmenen prosentin luokkaa. Olennaista tässä kehityksessä näyttää olevan se, että nettiostoksenkin asiakas saa maksaa perinteisellä tavalla eli tavaran mukana tulevalla laskulla.

Takaisin

(1.6.2001)