Tämän kirjan "Yhteiskunnallinen tieto ja tiedotustutkimus" toimitin yhdessä Yrjö Littusen kanssa. Silloin (1975) elimme siinä harhaluulossa, että asioiden tietäminen johtaa myös yhteiskunnallisen elämän parempaan hoitamiseen. No, joka tapauksessa oma osuuteni artikkelinkirjoittana kohdistui lähinnä joukkoviestinten käyttömäärän dokumentoimiseen.

Itse olin tuolloin tiedotusopin assistenttina Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella ja Yrjö Littunen, joka sittemmin on siirtynyt sosiologien taivaaseen - jos sellaista nyt on olemassakaan - oli tuolloin Yhteiskuntatieteiden Tutkimuslaitoksen johtaja ja professori. Kirjan muut kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston ja Yleisradion viestinnän tutkijoita.

Samassa sarjassa ilmestyneeseen Seppo Sisätön toimittamaan kirjaan "Viestintä uuteen aikaan" kirjoitin artikkelin uuden viestintätekniikan vaikutuksista. Nyt jälkeenpäin arvioiden tuota kirjoitusta ei voi pitää kovin oraakkelimaisena, mutta tuskin kukaan muukaan on onnistunut viestintätekniikan kehityksen ennustamisessa sanotaan nyt 80-luvun puolivälin jälkeen. Puhelimen kautta televisioihin välitettävä videoteksti oli viestimenä täysi floppi, mutta toisaalta kukaan ei osannut ennustaa Internetin kehitystä. Omassa artikkelissani kirjoitan kyllä datavälityksestä, mutta sen uskottiin jäävän pelkästään työpaikoille ja yrityksiin. Tuolloinkin oli selvästi nähtävissä, kuinka nuoret omaksuvat uudet viestintätekniikat nopeammin kuin vanhemmat.

Itse kirjoitin kirjaan luvun television katsomisesta vuosina 1960-1979 sekä jakson television tulevaisuudesta. Muita kirjan kirjoittajia ovat mm. Seppo Sisättö ja Ilkka Heiskanen. Jälkeenpäin on tietenkin helppoa olla viisas, mutta jo tuolloin ennakoin parhaillaan meneillään olevaa kehitystä: "Ainakin tämä saattaa ilmetä siten, että edellisen rakennemuutoksen jälkeen huonosti sopeutuneet yhteiskunnan ryhmät jäävät uuden ja nimenomaan yhteiskunnan henkisten toimintojen alueella vaikuttavan rakennemuutoksen alle."

Kirja on ilmestynyt Weilin+Göösin kustantamana Viestintätutkimuksen Seuran julkaisusarjassa. Sarjaa tehtiin aktiivisesti 80-luvun alussa, mutta sittemmin ei kirjoilla ole ollut kysyntää, ja monet viestintään liittyvät kehityskulut ovat mielestäni ansiotta jääneet käsittelemättä.

Esko Salminen toimitti 1981 sarjassa kirjan "Sanomalehdistö Suomessa", ja siihen kirjoitin artikkelin sanomalehtien lukemisen alueellisesta ja väestöllisestä kehityksestä

Kirjasta tehtiin toinen uudistettu painos 1990, johon artikkelit päivitettiin. Artikkelissani oli oraakkelimainen lause: "Digitalisointi muuttaa käytettävät laitteet täysin." Digitelevision tuloa ja tuon tekniikan tuomaa maan päällä lähetettävien kanavien lukumäärän kasvua ei kuitenkaan osattu ennakoida.

Vuonna 2001 Reino Paasilinna kumppaneineen toimitti kirjan Euroopan elektroninen vallankumous ja Suomen uho. Kirjoitin tähänkin kirjaan artikkelin viestinnän käyttäjistä ja myös ei-käyttäjistä, teemana Internet ja muut ns. tietoyhteiskunnan välineet.

Syksyllä 2002 pidettiin Maanpuolustuskorkeakoululla seminaari reserviläisarmeijan johtamisesta. Teemoina olivat arvot ja osaaminen johtajuudessa. Jouduin "puun takaa" kirjan toimittajaksi kun alkuperäinen toimittaja joutui muiden töiden takia luopumaan työstä. Kirja ilmestyi marraskuussa 2003.

Itse kirjoitin siihen asevelvollisten maanpuolustustahdosta sekä arvoista puolustusvoimien ympäristössä sekä muuallakin yhteiskunnassa.

Maanpuolustuskorkeakoulu ja sen johtamisen laitos on tarjonnut muutenkin mahdollisuuksia julkaisutoimintaan. Syyskuun 2001 terroriteot nostivat informaatiosodankäynnin ja siihen omalta osaltaan liittyvät mielipidetutkimukset aivan uudella tavalla kiinnostuksen ja tarkastelun kohteeksi. Kirjoitin raportin Mielipidetutkimukset "uudessa" informaatiosodassa, ja se julkaistiin johtamisen laitoksen sarjassa 2002.

Vuonna 2004 tuli kuluneeksi 50 vuotta silloisen kapteeni Jaakko Valtasen Sotakorkeakoulun diplomityöstä, joka käsitteli suomalaisten maanpuolustustahtoa ja maanpuolustushenkeä. Silloin työ sai punaisen leiman ja joutui koulun johtajan kassakaappiin. Sen merkitys oli kuitenkin suuri Valtasen itsensä työlle ja eri tehtäville aina siihen saakka kun hänestä tuli Puolustusvoimain komentaja.

Toimitimme yhdessä Aki-Mauri Huhtisen kanssa kirjan, joka sisälsi Valtasen työn näköispainoksena sekä työtä arvioivan Antti Eskolan artikkelin samoin kuin Gallup-TNS:n tutkimuksen, jossa toistettiin osa Valtasen aikanaan haastattelututkimuksessa esittämiä kysymyksiä.

Kirja julkistettiin näyttävästi keväällä 2004 Sotatieteen päivien osana järjestetyssä seminaarissa.