kerran elämässä tätäkin
Heinäkuun 1999 Afrikan metsästysreissun jälkeen olimme lomailemassa vaimon kanssa Mauritiuksella, siis syvien vesien äärellä. Ajankohta ei ollut paras mahdollinen todella suurten syvänmeren kalojen kalastukseen, sillä eteläisellä pallonpuoliskolla on tuohon aikaan talvi ja vedet ovat kylmiä - vain hieman yli 20 astetta. Asteita pitäisi olla yli kolmenkymmenen mm. marliinin - blue marlin - kalastusta varten.
Mutta mitä nyt turhia valikoimaan - kyllä Intian valtameressä kalaa on. Siis venettä vuokraamaan ja menoksi. No, vuokra ei ollut ihan halpa, mutta eipä ollut venekään aivan pahainen kippo. Mitat jäivät kysymättä, mutta pituutta oli reilusti toistakymmentä metriä, ja konehuoneessa työskenteli kaksi vähintään parisataahevosvoimaista dieseliä. Lähtö oli sovittu aikaiseksi aamuksi, ja kippari ja apumies eli kalastaja odottelivat jo laiturin päässä.
Kun muodollisuudet oli hoidettu, heitettiin köydet irti ja kippari suunnisti suoraan ulapalle. Pian oli vettä alla kuulemma kilometrin verran. Kalastaja viritteli vieheet valmiiksi yhteensä seitsemään vapaan. Uloimmat siimat kiristettiin pitkien levittimien avulla veneen sivuille. Suurimmat vieheet ja paksuimmat siimat ovat veneen kolmessa keskimmäisessä vavassa. Nämä vavat on kiinnitetty tuolitelineisiin. Kalan iskiessä kalastaja hyppää tuoliin, ja taistelu alkaa. Kelasta on vielä varmistusnarut kahta puolen tuolin kaariin, joten vapa ei missään vaiheessa ole palkästään kalastajan käsien varassa.
Vieheet ovat ns. gonaheadeja, mustekalan näköisiä ja melko isoja. Vene ajaa melko lujaa ainakin meikäläisen mielestä, ehkä noin 8 solmua, ja vieheet pomppivat aallon harjalta toiselle. Kalastus on oikeastaan parvien hakua, ja pintaan hakkaavat linnut tietenkin paljastavat parvet. Lintuparven nähtyään kippari lisää kaasua - ja ei kun täysillä keskelle parvea. Nopeus nousee 14 solmuun. Ja sitten - monen turhan yrityksen jälkeen - kala iskee suurimpaan gonaheadiin. Rulla pärähtää, ja muutama pumppausliike vavalla samalla kelaten kertoo, että kala tulee sittenkin aika helposti perässä yli millisessä siimassa. Kippari heittää koneet tyhjäkäynnille, ja apumies kelaa viereiset siimat nopeasti ylös. Kun tilaa on, voi rauhassa keskittyä kalan kelaamiseen ylös. Keltainen kylki muljahtaa muutaman kerran kirkkaassa vedessä, ja sitteen kala on jo melkein koukun ulottuvilla. Kipparikin tulee avuksi kalan vetämisessä, ja pian se pomppii kannella. Apumies avaa kalaluukun, ja siellä saalis pian on turvasäilössä.
Vieheet uudestaan ulos, ja uuden tärpin odottaminen alkaa. Kalastava turistikin voi tässä vaiheessa hieman rauhoittua ja turvautua veneen juomavarastoihin - juomat sisältyvät vuokraan. Juoman voi nauttia vaikkapa veneen nahkasohvalla istuen.
Lisää kalaa ei pitkään aikaan tule, mutta meri näyttää muita puoliaan. Kippari näkee kiikarillaan ensimmäisenä valaan puhalluksen, ja pian vene on valaiden vierellä. Kiertelemme valaiden ympärillä, jotka näyttävät rauhassa tekevän omia uimakuvioitaan. Välillä pyrstö heilahtaa komeasti ilmassa. Apumiehen kuvastosta valas tunnistetaan kaskelotiksi. Näemme kylki kyljessä uivan emon ja poikasen. Ilmeisesti näkemämme yksilöt ovatkin naaraita, urokset ovat tähän aikaan pohjoisempana. Alueella liikkuu myös delfiinejä, mutta niitä emme kuitenkaan pääse näkemään.
Vieheet ulkona ...
Päivän saalis: dorado eli kultamakrilli
Mauritius sijaitsee Intian valtameressä Madagaskarista itään. Afrikan rannikolle on matkaa n. 1800 km. Saari on vain 65 km pitkä, ja asukkaita on 1,2 miljoonaa. Se on itsenäinen valtio, jonka elinkeinoista turismi muodostaa suuren osan. Turismi on valikoivaa, ja seuramatkoja sinne ei tehdä. Syvänmeren kalastus on yksi suosikki tarjottavien palveluiden joukossa. Vuokraveneitä on yli 200.