Mielestäni laskettelua pidetään aivan suotta juppiharrastuksena. Tänä päivänä laskettelemaan pääsee kuka tahansa myös Alpeille, rahasta se ei ole kiinni. Jos et halua olla maksava turisti, lähde hiihtopummiksi ja tienaa elinkustannuksesi paikan päällä. Suomalaisia löytyy pitkin Alppeja hotellinomistajina, hiihdonopettajina ja oppaina, ravintolatyöntekijöinä ja suksikaupan myyjinä.

Tottakai kotimaassa voi myös lasketella, ja "kansainvälistä" menoa löytyy vaikkapa Tahkovuorelta tai Rukalta. Kaikki suomalaiset laskettelupaikat kelpaavat lasketteluun tai ainakin kunnolliseen harjoitteluun. Laskettelutaidot ja -kunto löytyvät pienestäkin mäestä, ja sitä enemmän sitten nauttii todella pitkistä laskuista. Alpeilla hiihtäminen nimittäin rassaa reisiä...

Aloittelimme laskettelua, kun lapset kyllästyivät hiihtämään murtsikaa isän ja äidin perässä. '80-luvulta asti olemme käyneet eri alppimaissa hiihtämässä. Ensin suosimme saksankielisiä maita Sveitsiä ja Itävaltaa, sitten tulivat vuoroon Italia ja Ranska. Vuonna -99 olimme taas Itävallan Zell am Seessä, ja  keväällä 2000 Lechissä.

Keväällä 2001 olimme upean viikon Euroopan suurimman massiivin Monte Rosan alueella Italiassa Aostan laaksossa.

Kotimaatakaan ei unohdeta, pääsiäistä vietämme perheen ja sukulaisten kanssa laskettelemalla. Koli on ollut suosikkipaikkamme, vaikka välillä olemme käyneet Tahkollakin.

Hotelli Koli on uudistunut, suosittelemme. Hotellin vieressä on upea luontokeskus Ukko.

Vuoden 2002 vapunseudun olimme Levillä, ja mikäs siinä, kyllä laskettelu sujuu ylioppilashattu päässäkin, vaikka kasvihuoneilmiö yritti puhaltaa lumet huitsinnevadaan. Levin gondolissa on aitoa alppitunnelmaa, ja asumistaso Levillä on mahtava.

Monte Rosalla olimme taas maaliskuun lopulla 2003, koska kausi jatkuu siellä pitkään.

Tässä kuvassa olen jossain Zell am Seen kaupungin yläpuolella talvella '99. Sivun yläreunan kuvassa Kaija on Monte Rosan mahtavilla rinteillä keväällä 2001.

Karin porukan kanssa olimme Davosissa mahtavan viikon helmikuussa 2005.