BKT:n muutos ja puolustusvoimien rahat

Kuvioon olen piirtänyt MTS:n tutkimusten perusteella puolustusvoimille myönnettävien määrärahojen korottamista haluavien vastaajien osuuden prosentteina (vasen asteikko) ja bruttokansantuotteen vuosivolyymin muutoksen (oikea asteikko). Käyrä lähtee vuodesta 1980 ja viimeinen vuosi on vuosi 2012, jolta BKT:n vuosimuutos on arvio kolmen ensimmäisen kvartaalin perusteella.

Minusta kuvasta näkyy aika selkeästi kahden käyrän samanaikainen vaihtelu. Tiukan tieteellisesti ei kai voi sanoa, kumpi johtuu kummasta, mutta hyvin ymmärrettävältä tuntuu se, että rahaa ei haluta antaa puolustusvoimille silloin kun julkisuudessa käydään kovaa kinaa koulutuksesta, sosiaaliturvasta, työttömyyskorvauksista jne. jne.

Erityisen tiukka käyrien läheisyys näyttää olevan 2000-luvun alussa. Vuosituhannen alkuun sattui parikin pienen kasvun vuotta, ja juuri noina samoina aikoina riehuivat kriisit Afganistanissa ja Irakissa. Nekään eivät vaikuttaneet kansalaisten vakaumukseen siitä, että Suomen puolustusvoimat eivät juuri tarvitse lisää rahaa.

Maanpuolustustahto ja valtion rahankäyttö

Tällainen maanpuolustustahdon operationalisoinnin ajatusvirhe on ymmärrettävä ja ajatusmalli arkipäivän ajattelun mukainen. Osittain syynä virheen syntymiseen saattaa olla myös se, että kansalaisten mielipiteitä ja näkemyksiä puolustusvoimien määrärahoista ei oikeastaan ole tutkittu millään muulla tavalla. Pari tällaista tutkimustulosta kuitenkin löytyy.

Evan tutkimuksessa vuodelta 2001 (Erilaisuuksien Suomi, Raportti suomalaisten asenteista 2001) kysyttiin kansalaisten mielipiteitä tärkeimmistä varojen käyttökohteista pyytämällä vastaajia määrittämään julkisen talouden kolme tärkeintä kehittämiskohdetta.

Kuviosta nähdään, että maanpuolustus ja ulkoinen turvallisuus ovat kansalaisten preferenssilistalla loppupäässä. Listan kärjessä ovat teemat, jotka tulevat lähelle yksilöä, yksilön omaa hyvinvointia eli terveydenhuolto, elämän turvallisuus ja sosiaaliturva sekä koulutus. Maanpuolustus on arvostettu samalle tasolle kuin tiestön ja liikenteen kehittäminen, ne ovat molemmat saaneet 9 % maininnoista. Tästä voidaan vetää myös sellainen johtopäätös, että keskimääräinen kansalainen näkee maanpuolustuksen pitkälti esimerkiksi terveydenhuollon vaihtoehtona tai vastakohtana.

Samanlainen tutkimustulos on saatu myös tutkittaessa nuorisoa (Pekka Saarela, Nuorisobarometri 2002). Tutkimuksessa nuorilta ei kysytty, mitä määrärahoja pitäisi korottaa, vaan mistä menoja olisi leikattava jos kansantalouden kehitys heikkenee.

Edellisen Evan tuloksen pohjalta ei ole yllättävää, että tässäkin tutkimuksessa terveydenhuolto oli kärjessä eli sen määrärahoja ei juuri haluttu leikattavan. Lähes toisessa ääripäässä olivat sitten puolustusmenot, ja kaikkein vähiten tutkimuksessa löytyi kulttuuripalveluiden määrärahojen puolustajia.

Nuorisobarometritutkimuksissa tutkitut nuoret ovat olleet 15-29 -vuotiaita.

Näitä kahta tutkimustulosta vahvistaa vielä juuri eduskuntavaalien alla maaliskuussa 2007 tehty pieni kysely, jonka teettäjänä oli Taloussanomat. Tutkimuksen mukaan ihmiset haluavat ylivoimaisesti eniten edistää hyvinvointiaan. Hyvinvoinnin tavoittelussa etusijalle nousee aineellinen turvallisuus.

Vastaajien mielestä tärkein asia on vanhustenhoidon parantaminen. Kakkoseksi nousi työttömyyden vähentäminen. Seuraavat sijat veivät lapsiperheiden aseman ja terveydenhuollon kehittäminen. Kun vastauksia yhdistelee luokiksi, 85 prosenttia vastaajista haluaa parantaa sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvaksi on laskettu esimerkiksi vanhustenhoito, lapsiperheiden tukeminen ja terveydenhuolto. Vastaajia ei kiinnosta edes verojen alentaminen, joka ilmeisesti koetaan jotenkin epäsuoraksi tavaksi parantaa omaa hyvinvointia. Ulkoisen turvallisuuden eli maanpuolustuksen asiat eivät tässä tutkimuksessa edes käväisseet ihmisten mielissä kun kysyttiin, mitä kahta asiaa tulevan hallituksen pitäisi eniten edistää. Oma suu ensin.

Samanlainen tutkimustulos on saatu taas Eurobarometritutkimuksessa 67, aineisto on kerättyy keväällä 2007.

Todellinen julkinen rahankäyttö

Lähde: Kansantalouden tilinpito 1996-2005. Tilastokeskus

Taulukosta voidaan tehdä vaikkapa seuraavanlaisia havaintoja: Terveydenhuolto ja sosiaaliturva yhdessä muodosta selvästi yli puolet kaikista menoista, 55,6 %. Puolustuksen osuus on 3,3 %. Vaikka puolustuksen osuus siis lakkautettaisiin kokonaan, ei sillä saataisi olennaista muutosta terveydenhuollon ja sosiaaliturvan menoihin. Tarkastelun aikavälinä itse asiassa terveydenhuollon osuus on kasvanut 3,0 %-yksikköä, ja yleinen poru terveydenhuollon huonosta tilasta vaan jatkuu.

Taulukosta havaitaan myös, että puolustuksen osuus laski vuoteen 2002 saakka, ja sitten on nähtävissä lievää nousua, mutta edelleenkin vuoden 2005 taso on 0,2 prosenttiyksikköä lähtötasoa alempana. Mielenkiintoista sen sijaan on se, että yleisen järjestyksen ja turvallisuuden osuus on kasvanut puoli prosenttiyksikköä, ja on jo saavuttamassa puolustuksen osuutta.

Tammikuussa 2008 Tilastokeskus on päivittänyt ylläolevaa taulukkoa, ja uusi tilasto näyttää entistä lohduttomammalta. Puolustuksen uusi prosenttiosuus on 3,1, yleisen turvallisuuden osuus on säilynyt samassa ja on edelleen 3,0. Terveydenhuolto on saanut kolme kymmenystä lisää on nyt 13,9 %:ssa. Terveydenhuollon osuuden lisäys 11 vuoden aikana on siis 3,3 %-yksikköä, mikä on suurempi kuin puolustuksen koko osuus.

Loppujen lopuksi voinee kai sanoa, että kansalaisten mielipide puolustusvoimien määrärahoista ei sittenkään ole kiinni siitä, kuinka paljon itse asiassa noita määrärahoja myönnetään ja käytetään. Asian ratkaisevat jotkin muut seikat. Mitä nämä seikat ovat, jäävät ainakin tässä pohdinnassa selvittämättä. Viitteitä ehkä voisi saada amerikkalaisesta tilanteesta, koska meillä varsinaisia sotilaallisia kriisitilanteita ei viime vuosina ole esiintynyt. Maaliskuussa 2007 Gallup julkaisi amerikkalaisten mielipiteitä siitä, käyttääkö hallitus puolustukseen ja sotilaallisiin tarkoituksiin liikaa, sopivasti vai liian vähän rahaa. Syyskuun 2001 terrorihyökkäysten ja Afganistanin sodan aloittamisen aikaan kansakunta oli sitä mieltä, että rahaa käytetään liian vähän. Maaliskuussa 2007 kansalaisten mieli oli jo muuttunut, ja enemmistö oli sitä mieltä, että rahaa käytetään liian paljon. Tällä perusteella arvioin, että meilläkin alkaa todellinen itku puolustusmäärärahojen vähäisyydestä silloin, kun jokin todellinen sotilaallinen kriisi meihin iskee.