EVAn tutkimukset, joitakin tuloksia |
|
Tässä tarkoitukseni on
antaa ainoastaan pari kommenttia eikä niinkään esitellä EVAn tutkimuksia kokonaisuudessaan. Alla oleva kuvio kertoo mielestäni olennaisesti sen, kuinka asennemaailman muutoksessa onkin mahdollista palata lähes takaisin sinne, mistä on lähdetty joskus kauan sitten. Tarkasteltavat asenneulottuvuudet ovat poliittinen vieraantuneisuus ja arvomaailman kovuus/pehmeys. Tämä tutkimustulos on mielestäni samansuuntainen sen World Values -tutkimuksissa saadun tuloksen kanssa, että suomalaiset ovat palaamassa takaisin survival-arvoihin eli maailmassa selviämisen arvot ovat tulleet uudestaan tärkeiksi. Vuonna 2002 oltiin lähes samassa pisteessä, mistä lähdettiin vuonna 1984. Sen jälkeen on siirrytty hieman pehmeisiin arvoihin päin ja samalla poliittisien vieraantumisen suuntaan. Kun otetaan huomioon muutokset erikseen naisten ja miesten joukossa, huomataankin että muutos pehmeämpiin arvoihin päin tulee naisten muutoksesta. Miesten ja naisten muutos kahden viimeksi tehdyn mittauksen välillä on erisuuntainen. Ajaako nyt niin muodikas tasa-arvokeskustelu miehiä itse asiassa kovempien arvojen suuntaan?
|
|
Terrorismi, pelätäänkö sitä todella? |
|
Vuodenvaihteessa 2005-2006 kerätyn tutkimusaineiston tulosten mukaan EVAn raportissa otsikoidaan, että terrorismi kauhistuttaa. Tutkimuksen puute tässä kohtaa on se, että vertailua muihin maihin, esimerkiksi EU:n jäsenmaihin, ei tehdä. Tästä syystä olenkin tutkimustulosten tulkinnasta toista mieltä. EU:n Eurobarometriraportin 64 mukaan viidessätoista vanhassa jäsenmaassa keskimäärin 16 % mainitsee terrorismin huolestuttavana maataan koskevana ongelmana. Suomessa vastaava osuus on 4 %. Tutkimustulokset on kerätty samaan aikaan kuin EVAnkin aineisto, vuoden 2005 lopulla. Eräissä muissa maissa, esimerkiksi Hollannissa (40 %) ja Iso-Britanniassa (36 %) terrorismista huolestuneita on huomattavasti enemmän. Olen sittenkin taipuvainen siihen näkemykseen, että suomalaiset edelleen ajattelevat asuvansa lintukodossa täällä Euroopan koilliskulmalla, vaikka muutosta tässä ajattelumallissa on tapahtumassa kuten alla oleva kuvio kertoo. Valitettavasti tälle tulokselle ei saada aikavertailua.
|
|
Kriittisyydestä huolimatta EU:a pidetään turvallisuustakuuna |
|
Edelleen raportin mukaan EU on kuitenkin kansalaisten mielestä turvallisuustakuumme ja erityisesti Venäjän varalta. Saman suuntainen tulos on saatu myös Eurobarometrivertailuissa, joiden mukaan enemmistö suomalaisista kannattaa EU:n yhteistä puolustuspolitiikkaa kuten edellisellä sivulla olen kertonut, vaikka EU-kriittisyys on barometrienkin mukaan kasvanut Suomessa. Suomalaisten mukaan EU:ssa heitä kiusaavat lait ja säännökset, joita Suomessa ei lainkaan tarvittaisi, ja tähän mielipiteeseen on kaikenlaisten valaantarkkailijamääräysten jälkeen helppo yhtyä. Suomalaista oma suu - pussin suu -ajattelua kuvastaa se tutkimustulos, että EU:n rahoja pitäisi käyttää enemmän oman maaseudun tukemiseen eikä uusien jäsenmaiden tukemiseen. Tällainen suppea kansallisvaltio-ajattelu taitaa olla nyt muotia laajemminkin EU:ssa, ei siis lupaa hyvää Unionin tulevaisuudelle.
|
|
Kalseaa suhtautumista sekä itään että länteen |
|
Evan helmikuussa 2007 ilmestyneen raportin mukaan suomalaiset suhtautuvat jotensakin torjuvasti sekä USA:han että Venäjään. Sama tuloshan on nähtävissä sekä MTS:n että Eurobarometritutkimusten mukaan. Venäjään suhtautuvat positiivisimmin Vasemmistoliiton kannattajat, ehkä jonkinlaisen vanhan "internationaalin" hengessä. Kriittisimpiä ovat ehkä hieman yllättäen Vihreän Liiton kannattajat, mutta he suhtautuvat kriittisesti myös USA:han. Vihreillä ei siis ole suurta suosikkivaltiota, he ovat ilmeisesti verkottuneet kansainvälisesti ihan omissa porukoissaan. Muusta suhtautumisesta huolimatta enemmistö kaikkien puolueiden kannattajista on sitä mieltä, että Suomen ei pitäisi lisätä riippuvuuttaan Venäjän energiasta. Suomalaiset suhtautuvat entistä kriittisemmin myös EU:n laajentumiseen nykyisestään. Vastustajia on 38 % ja kannattajia 24 %. Mielestäni yksi syy EU-kriittisyyteen maassamme onkin juuri tämä asia siksi, että suomalaisen komissaarin tehtävänä on EU:n laajentaminen. En usko, että suomalaisten suhtautuminen muuttuu ainakaan positiivisemmaksi ennen kuin suomalaisen komissaarin tehtävä vaihdetaan, ja samalla kannattaisi vaihtaa myös komissaaria, niin vanha painolasti saataisiin karistettua pois mielikuvista.
|
28.2.2007