Pohjoismaat hyvinvointimallina - kritiikki kasvaa

Nyt on tutkittu myös Euroopan sosiaalisia malleja, ja Pohjoismaiden mainetta saaneet yhteiskunnat ovat monen mielestä esimerkillisiä. Open Europe -niminen think tank nostaa ehkä valtavirrasta poiketen esille kritiikkiä. Kritiikki pohjautuu pohjoismaisten yhteiskuntien suoriutumiselle taloudellisessa kilpailussa. Mittari on maiden sijoittuminen vaurauden (prosperity) mukaisille ranking-listoille.

Keskeinen tulos on se, että vuosien mittaan maiden sijoitukset ovat pudonneet. Toisenlaisen esimerkin tarjoaa Irlanti, jonka sijoitus on olennaisesti parantunut.

Raportin nimi Beyond the European Social Model ja sen on julkistettu maaliskuussa 2006. Lue yhteenveto ...

Pohjoismaat eivät pärjää vaurausvertailussa ajan mittaan

Keskeinen tulos vaurausvertailusta on alla olevassa kuvassa, jonka tiedot perustuvat OECD:n tietoihin asukasta kohden lasketusta bruttokansantuotteesta.

Tuloksen mukaan suomalaisten sijoitus parantui selvästi 70-luvun lopun laman jälkeen 90-luvun alkuun asti. Seurasi uusi lama ja sijoitusten romahdus, ja heikoimmillaan sijoitus oli vielä 1999. Sen jälkeen on noustu sijalle 15, joka on vain kaksi pykälää parempi kuin lähtötilanne vuonna 1970. Ruotsin trendi on voimakkaasti laskeva, ja asemiaan on menettänyt myös Tanska.

Vertailumaiksi on otettu Belgia, jota ei erityisemmin ole sosiaalisena mallimaana pidetty, sekä Irlanti, jonka nousu sijoituksissa on ilmiömäinen. Belgia näyttää säilyttäneen asemansa melko tasaisesti ja päätyy vertailussa Ruotsin ja Suomen edelle.

Vertailun tulos on hyvin samanlainen myös käytettäessä nykyhintoja ja kansalaisten ostovoimaa verrattuna OECD:n keskiarvoon. Suomi saa lievää kasvua, Ruotsi ja Tanska putoavat selvästi. Vahva voittaja on Irlanti.

Yksilön hyvä olo ei rakennu kansakunnan kilpailukyvyksi

Raportissa käsitellään myös eri kilpailukykyvertailuja ja todetaan kyllä se, että Suomi on sijoittunut niissä hyvin. En tässä toista raportin päättelyketjua, mutta kirjoittajien mielestä ei ole osoitettu yhteyttä hyvinvointivaltion ja nokiamaisen taloudellisen menestyksen välillä. Heidän mukaansa menestys olisi voinut tulla hyvinvointivaltiosta huolimattakin.

Keskeistä kritiikkiä Pohjoismaat saavat lisäksi siitä, että uusien työpaikkojen määrä ei ole kasvanut ja kansantalouden vuosikasvu on jäänyt OECD:n keskimäärää pienemmäksi.

Raportissa kyllä mielestäni oiotaan hieman Pohjoismaiden sosiaalista ja arvotaustaa koskevissa näkemyksissä, yhteiskuntia pidetään edelleen voimakkaasti protestanttisen työetiikan ja velvollisuuskäsitysten leimaamana. Nähdäkseni tämä ei enää pidä paikkaansa erityisesti Ruotsissa, jossa keskeistä arvokäsityksissä on itsensä hedonistinen toteuttaminen. Suomessa itse asiassa laman jälkeen on liu'uttu takaisin kohti survival-arvoja.

Selvää kuitenkin siis on se, että vaikka yksilöiden hyvä olo on Pohjoismaissa korkealla tasolla ja valtio tarjoaa kilpailukyvylle oivallisen kasvualustan, ei tämä olotila realisoidu selkeänä ja muita parempana bruttokansantuotteen kasvuna. Tästä syystä Pohjoismaat ja varsinkaan Ruotsi eivät kelpaa muille malliksi.

Yksilökohtaisen hyvinvoinnin ja tasa-arvon yhteys kansantalouden kilpailukykyyn näyttää olevan kimurantti asia. Markus Jäntti ja Eva Österbacka ovat Åbo Akademissa tutkineet suomalaisten mahdollisuuksia vaurastua henkilökohtaisesti ja verranneet tuloksia kansainvälisessä projektissa. Iso-Britanniassa ja USA:ssa köyhän perheen lapsen on huomattavasti vaikeampi nousta hyvätuloiseksi. Mm. Saksasta on saatu samantapaisia tutkimustuloksia - hyvä perhetausta takaa riittävän koulutuksen ja mahdollistaa varakkaana pysymisen.