Karhuja salolla

Ilomantsi ja Lieksa ovat vielä niitä alueita, joilla karhuja elelee ja liikkuu - monen paikallisen asukkaan mielestä liikaakin.

Siellä kulkiessamme olemme nähneet karhujen jätöksiä teillä ja kankailla. Tavallisia ovat hajoitetut muurahaisen pesät ja puhtaiksi kuoritut kannot.

Harvemmin karhuja pääsee näkemään, mutta havaintoja tulee kuitenkin sillon tällöin. Itse näin karhun runon ja rajan tiellä kerran keskellä heinäkuuta ja myöhemmin kuultiin, että se oli emokarhu kahden poikasen kanssa, ja eleli pitkään niillä seuduilla. Karhut ovat vierailleet Louhivaaran pihassa ja naapureiden pihoissa. Hirvijahdin aikana karhuhavaintoja tulee säännöllisesti.

Ei siis ole ihme, että karhujahti on kiinnostanut porukkaa jo vuosia.

Karhun pako

 

 

 

 

Tämän karhun kuvasi Pekka kesällä 2002 ennen karhujahtikauden alkua. Se oli iso uros, ja löntysteli metsäautotiellä vastaan kaikessa rauhassa. Väisti kuitenkin huomattuaan ihmiset ja koiran ...


Tässä malliksi merkkejä karhuista. Yhtenä syksynä löysimme lintujahdissa karhun jo aloittaman pesän - tai oliko se sitten vain kokeillut paikan sopivuutta pesähommiin.

Oikealla Kaija mittailee ison uroskarhun jälkeä sormimitalla - varmaan meidän onneksemme karhu oli jo ehtinyt mennä hyvän aikaa sitten ...

Karhunpesä

Karhun jäljillä

Karhujahtia on harrastettu lähinnä Louhivaaran omalla porukalla, mutta mukana on myös miehiä kauempaa. Tuttuja miehiä on joka vuosi tullut Keski-Suomesta päin.

Jahti saa huomattavasti vauhtia, jos metsäautotieltä löytyy karhun sinne luovuttama DNA-näyte, ja varsinkin jos näyte on tuore.

Vuosi vuoden jälkeen tilanteita on saatu aikaan, ja karhuja on päästy näkemäänkin, mutta ei kaatamaan ...

Jahti on Lieksa-Ilomantsi -alueella yleensä nopeasti ohi, eniten metsästäjiä on aloituksessa ja sitten tahti hiljenee. Kaadot keskittyvät ensimmäiselle viikolle, jokunen karhu kiintiöstä jätetään vielä myöhemmäksi. Syksyllä 2008 Ilomantsissa jahti oli ohi 20 tunnissa (9 karhua), Lieksassa se kesti sentään hieman pidempään. Kyllä meillä on tehokkaita metsästäjiä nykyään!

Karhun DNA-näyte Ja sitten verta pakkiin ... ei kun kahvia

Kirsi ja hirvi, tuostakin se olisi ollut helppo kaataa

Koirat löytävät välillä muutakin riistaa. Joskus haukutaan näätää, ja sitten mäyrä menettää henkensä koirien hampaissa. Laikojen tappamaa mäyrää ihailevat Sally ja Pirita.

Minun tuuriani on se, että karhujahdissa tulee eteen hirviä, ja hirvijahdissa karhuja. Sepe oli viemässä hirveä Venäjälle, mutta ehdimme eteen. Hyvänkokoinen naarashirvi tuli passiini, mutta oli pakko päästää eteenpäin. Yhtenä syksynä meteliä pitänyt lintujahtiporukka karkotti karhun suoraan hirvipassiini. Toisella kertaa  iloinen erauspentu pomppi suoraan passiini alle 10 metrin päähän metsäautotien toiselle puolelle.

Marraskuussa 2008 Sepe oli taas asialla, otti hirvijahdissa ylös jo unillaan olleen karhun. Taisi olla sama nuori uros, joka jallitti meitä jo karhujahdin aloituksessa, etutassu noin 11 senttiä.

Syksyllä 2009 jätin karhujahdin väliin, ja niinpäs porukka pääsikin niittaamaan n. 80-kiloisen karhun. Sellaista on metsästys, katso kennelin sivuilta!
Mayra.jpg (47939 bytes)

Karhujahtikin on sitkeää istumista passissa. Tässä kuvassa on aamumaisemaa kuvattuna Pallosenvaaran hirvitornista. Sumun sekaan mahtuvat miehet ja karhut - etsi sieltä sitten karhu! Jahtiin lähdettiin hyvissä ajoin - jo kolmen aikaan aamusta ja päivän noustessa oltiin valmiina passissa.

Vuoden 2010 karhujahti oli poikkeuksellinen - jahtimääriä lisättiin. Ilomantsissa ja Lieksassa  molemmissa oli 17 lupaa. Marjoja ei karhuille ollut tarjolla juuri missään, ja niinpä karhut kaadettiin läheltä kyliä. Oma porukkamme pääsi kaatamaan naapuriporukan haavoittaman karhun - Ilomantsin suurin tänä syksynä, noin 200 kg, etutassu 14,5 cm!! 

Aamumaisema Pallosenvaaralta

Pekka kuvasi koirat karhunpesällä

Takaisin