Kansakunnan
mielipide ja
miten se voi muuttua
Amerikkalaisten hyökkäys oli terrorismin vastaisen sodan huomattava strateginen laajennus. Sota ei voinut tietenkään olla vaikuttamatta kansalaisten mielipiteeseen, ja mielenkiintoisia ilmiöitä nähtiin. Olen käsitellyt niitä laajemmin artikkelissa Tiede ja ase -vuosijulkaisussa N:o 64.
Kun sota kääntyi sellaiseksi kuin kääntyi, alkoivat myös puheet siitä, tuliko Irakin sodasta toinen Vietnam. Mielipidetutkimusten kannalta tällaiselle väitteelle ei ole mitään perustetta. USA:n eri puolueita kannattavien mielipiteet jakautuivat näiden kahden sodan aikana aivan eri tavalla.
Alla oleva kuvio jatkaa presidentti Bushin suosion (approval) kuvaamista siitä, mitä edellisen sivun kuviossa esitettiin. Yleistys kuviosta on, että melko pian syyskuun iskujen jälkeen Bushin suosio kuitenkin lähti laskuun, ja noin puolessatoista vuodessa suosio oli laskenut samalle tasolle kuin ennen iskuja.
Maaliskuun lopulla 2003 USA liittolaisineen päätti hyökätä Irakiin. Hyökkäys nosti taas presidentti Bushin kannatusta, mutta vain noin puoleen väliin siitä, mitä se oli ollut heti syyskuun 2001 terrorihyökkäysten jälkeen. Kuviosta näkyy myös, kuinka suosiokäyrä päättyy lukemaan 59 % heinäkuun lopulla 2003, eli taso oli sama kuin lähtötaso ennen hyökkäystä.
Kuvio kertoo siitä, että Bushin suosion muutokset ovat olleet nopeita, kansalaiset ovat nykyään kärsimättömiä. Sodan vastaisia mielenosoituksia alkoi esiintyä enemmän, ja nousi keskustelu siitä, tulisiko Irakista USAlle toinen Vietnam.
Erikoinen tilanne oli kuitenkin siinä mielessä, että Bush silti voitti vaalit ja hänet valittiin toiselle kaudelle presidentiksi. Ehkä kirjoitan siitä vielä lisää myöhemmin, tilannetta on mielenkiintoista seurata ...
Pew-tutkimusyhtiö on tutkinut kansalaisten mielipiteitä tästä näkökulmasta. Asiaa kuvaavan artikkelin keskeinen vertailu on alla olevassa kuviossa. Kuviossa on syytä kiinnittää huomiota kahteen seikkaan: puolueiden välisiin eroihin sekä aikajanan pituuteen.
Pew käyttää lähteinään sekä Gallupin tutkimustuloksia että omiaan. Erot kahden sotatilanteen välillä ovat selvät. Vietnamin sotaa kannattivat alkuvaiheessa demokraattien kannattajat enemmän kuin republikaanien kannattajat. Historiasta muistamme mm., että varapresidentistä presidentiksi noussut Lyndon B. Johnson oli keskeisesti lähettämässä lisää joukkoja Vietnamiin. Hän oli demokraatti. Vietnamin sodan keskeisenä innoittajana varmaankin oli demokratian levittäminen tuohon maailman kolkkaan, mutta varmasti aivan erilaisista ideologisistä lähtökohdista kuin republikaanipresidentti Bushilla oli myöhemmin Irakin tapauksessa.
Kuviosta nähdään myös, että mielipiteiden muuttuminen sodanvastaiseksi kesti Vietnamin tapauksessa huomattavasti kauemmin kuin 2000-luvulla Irakin sodassa. Vietnamin sodan kohdalla kuvion aikajana on noin kaksi kertaa pidempi kuin Irakin sodan kohdalla. Silti puolueiden väliset mielipide-erot jäävät selvästi pienemmiksi kuin Irakin sotaa koskevina.
Lisäksi voidaan todeta, että Irakin sodan kohdalla republikaanien mielipiteet eivät juuri ole muuttuneet. Kokonaisuutena kansakunta on selvästi jakautunut kahtia sotaa koskevassa arvioinnissa.
Media-aikakauden sodankäynti informaatiosodankäynnin ja mielipidetutkimusten näkökulmasta. Tiede ja ase. Sotatieteellisen Seuran vuosijulkaisu N:o 64, 2006, s.113-127.
Voit ladata artikkelin tästä.