Kuvia informaatiosodan työkaluina
Balkanin sotatilanteessa niin kuin kaikissa muissakin nykykriiseissä informaatiosota ja psykologiset operaatiot ovat välillä jopa tärkeämpiä kuin itse sotiminen. Mitä enemmän USA ja länsimaat ovat mukana kriiseissä, sitä enemmän sotaa koskevia päätöksiä tehdään yksityisten kansalaisten olohuoneissa ja sitä tärkeämpää on saada asiat näyttämään siltä, miltä itsekukin osapuoli haluaa niiden näyttävän.
Makedonian tilanne on nyt viimeksi räjähtänyt olohuonesodaksi Euroopassa. Sunnuntaina 18.3.2001 Helsingin Sanomien julkaisema kuva ja siihen liittyvä juttu ovat kuvaavia esimerkkejä siitä, kuinka tiedotusvälineet onnistutaan naruttamaan osaksi yhden osapuolen infokampanjaa, tässä tapauksessa Makedonian hallituksen kampanjaa. Onnistuminen on sitä helpompaa, mitä asiantuntemattomampi kuvaaja/toimittaja on. Tämä on erityisen totta silloin, kun puhutaan aseista, ja käännösvaikeudet vielä lisäävät sekasotkua. Helsingin Sanomat on tässä vain esimerkkinä, en halua sitä erityisesti osoittaa sormella. Kysymys on pitkälle siitä, minkälaisia tuloksia länsimainen journalismi tänä päivänä tuottaa ja minkälaisten työskentelyososuhteiden uhri se usein on.
Helsingin Sanomissa julkaistu kuva Makedonian armeijan tarkka-ampujasta 18.3.2001
Aletaanpa purkaa asiaa kuvatekstistä. Kuvatekstin mukaan tarkka-ampuja tähtäsi alikaliiberikiväärillä. Mikähän on alikaliiberikivääri? Tietenkään sellaisia aseita ei ole olemassakaan, on olemassa alikaliiberipanoksia/luoteja, joita käytetään suurikaliiberisissa tarkka-ampujakivääreissä. Kyseessä on todennäköisesti 12,7 mm:n tarkka-ampujakivääri Zastava m93.
Kuva on enemmänkin aseen esittelykuva kuin tilannekuva todellisesta tilanteesta. Kuvan ampuja on täysin suojautumaton. Jos vastassa on vastaavalla aseella varustautunut taistelija, on hän välittömästi mennyttä miestä. Tarkka-ampujalla on yleensä tähystäjä. Jos vieressä näkyvät kaksi miestä ovat tähystäjiä, miksi he ovat piilossa hiekkasäkkien takana ja katsovat aivan väärään suuntaan? Ampujalla on kuulosuojaimet, mutta kypäräpäisillä vieruskavereilla todennäköisesti ei. Laukaistaessa tämäntyyppinen suujarrullinen ase räjäyttää paineaallon sivussa olijalle pahemmin kuin ampujalle. Jos ampuja laukaisisi aseensa kuvanottotilanteessa, olisi kuvaaja jopa hengenvaarassa.
Miksi Makedonian hallitukselle on sitten niin tärkeää esitellä maailmalle tällaista asetta? Yksi syy on se, että tällaisilla aseilla on alueella hurja maine, joka perustuukin todellisiin aseiden ominaisuuksiin. Niillä pystytään ampumaan tarkasti ja tehokkaasti yli 1,5 kilometrin matkalle asti, ja alikaliiberiammuksella vieläkin pidemmälle. USA:n merijalkaväen käyttöön tämäntyyppinen ase (tietenkin amerikkalainen, valmistaja Barret) hyväksyttiin palveluskäyttöön 1990-luvun alussa. Välittömästi Persian lahden sodassa ase sai mainetta. Albaanitaistelijat ovat antaneet ymmärtää, että heillä on käytössä näitä amerikkalaisia aseita.
Makedonian selkkauksen toisen osapuolen, albaanitaistelijoiden puolelta, on ollut vaikeampaa saada vastaanvanlaista materiaalia. Silläkin puolella mediavaikuttamisen tärkeys kyllä tiedetään, ja mm. tv-kuvaajia on kutsuttu kuvaamaan heidän hallussaan olevia kyliä ja asemia.
Helsingin Sanomissa julkaistu kuva albaanimiehistä kantamassa lapsia 10.5.2001
(Klikkaamalla tästä saat kuvista suuremmat)
10. toukokuuta 2001 Helsingin Sanomat julkaisi kuvan, jonka voi katsoa puolestaan sopivan hyvin albaaniosapuolen tavoitteisiin. Kuvassa kolme miestä kantaa sylissään lasta, ja viereisessä jutussa kerrotaan, kuinka Makedoniassa albaanisyntyiset miehet erotetaan perheistään, pidätetään ja pahoinpidellään sissiepäilyjen vuoksi. Kuvassa ei näy naisia, vaikka aikaisemmissa uutiskuvissa lapset esiintyvät aina naisten kanssa. Jos kuvassa on mukana miehiä, ovat he selvästi vanhoja. Niinpä tässäkin kuvassa voi ajatella olevan mukana selvää lavastusta.
Lisää kuvia lapsista
Sama teema, lasten käyttö kuvituksessa ajamaan omaa asiaa, toistuu Israel-Hizbollah -kriisissä heinäkuussa 2006. Julkisuuteen on laajasti päässyt mm. alla oleva kuva.
Kuva ja samasta tilanteesta julkisuuteen tulleet monet muut kuvat liittyvät Qanan kylän ilma- ja tykistöpommitukseen heinäkuun 30. päivä. Israelin asevoimat tuhosivat kerrostalosta n. 400 metrin päässä olleet raketinlähetysalustat, ja tässä talossa oli suojautuneena siviilejä, lapsia ja aikuisia. Talosta löytyi 27 kuolleen ruumiit. Internetin keskustelu- ja blogipalstoilla alkoi kuitenkin pian villi kirjoittelu siitä, mikä oli todellista ja mikä liioiteltua tai lavastettua. Joidenkin väitteiden mukaan talo romahti vasta 7-8 tuntia siihen tai lähelle osuneiden kahden hyökkäyksen jälkeen. Edelleen väitettiin, että taloon oli tuotu ruumiita muualta (mm. kuvissa esiintyvä pikkutytön ruumis), joita sitten pelastustöiden alettua tunteisiin vetoavasti "esiteltiin" paikalle tulleelle lehdistöväelle. Sotahistorian kirjoitus ehkä lopulta kertoo, mikä oli totuus tässäkin tapauksessa.
Sen lisäksi, että kuvia lavastetaan, niitä näytetään myös käsiteltävän digitaalisesti "vaikutuksen" lisäämiseksi, vaikka niitä tarjotaan uutiskuvina suurille uutistoimistoille ja medioille. Alla olevaa kuvaa pidetään esimerkkinä tästä. Kuvan tarkoituksena oli esittää Beirutia pommituksen jälkeen. Kuvaan on lisätty savua ja tummuutta. Tekijä oli tässä tapauksessa uutistoimisto Reutersin käyttämä libanonilainen freelance-kuvaaja.
Informaatiosodassa käytetään kuitenkin toisenlaisiakin kuvia lapsista. Esimerkkinä seuraavat kuvat, jotka ovat herättäneet suuttumusta maailmalla.
Kuvat esittävät sinänsä vanhaa tapaa laittaa tykin kranaattiin "terveisiä" viholliselle. Tiedossa ei ole, mitä tytöt kirjoittavat kranaattiin, ehkä vain nimensä kuten toisen kuvan vasemmalla olevasta kranaatista nähdään. Kuvista saatujen tietojen mukaan tytöt ovat Kirjat Shmonan kylästä, jota Hizbollah oli aikaisemmin tulittanut raketein. Kuvat ovat uutistoimisto AP:n levittämiä.
Päivitetty 16.8.2006