Hyviä kirjoja reserviläisten johtamisesta, tutustu ja tilaa!
Jokainen suomalainen mies on asevelvollinen, niin laki sanoo. Itse olin varusmiehenä Kainuun Prikaatissa 1967-68, ja sain koulutuksen kiväärijoukkueen johtajaksi. Tuon ajan jälkeen on kertausharjoitusvuorokausia kertynyt niin, että nyt olen reservin majuri.
Mielestäni on valitettavaa, että lähes koko 1990-luvun ajan Puolustusvoimat joutui kustannussyistä rajoittamaan nimenomaan kertausharjoituksia. Nyt taas sama tilanne on nähtävillä.
Varusmiespalveluksen aikana luodaan pohja miehen taidoille puolustaa maataan - jopa äärimmäisin keinoin. Tämä oppi tulee kunnolla hallintaan kuitenkin vasta kertausharjoituksissa, jossa myös suhde opettajiin - reserviläisesimiehiin ja kantahenkilökuntaan muodostuu aivan toisenlaiseksi.
Kun maamme puolustus edelleen perustuu asevelvollisuusarmeijan käyttöön, on pakkosäästäminen kertausharjoituksista mielestäni tuhlausta. Ilman realistista harjoittelua tuhlataan varusmiespalveluksessa opittu pohja tiedoissa ja taidoissa - ja myös sotilasorganisaatioon sopeutumisessa.
Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kehittyminen maassamme on hyvä ja kannatettava asia, mutta olen sitä mieltä, että se ei korvaa kunnollisia säännöllisiä oman joukon kertausharjoituksia.
Vuonna -94 Leijona- harjoituksessa puolustettiin erityisesti pääkaupunkiseutua.
Vuoden -96 Kymi-harjoituksessa minua haastateltiin tv-uutisissa reserviläisille tehdystä tutkimuksesta.
Harrastan maanpuolustusasioita, ja olen pitkään ollut asuinalueemme Pakila-Maunulan reserviupseerikerhon puheenjohtaja. Kerhon on nyt yhdistynyt monen pienen helsinkiläisen kerhon tavoin uudeksi Kanta-Helsingin kerhoksi. Olen toiminut kerhon hallituksen jäsenenä ja sihteerinä.
Koska toimin tiedotusalalla, olen mukana myös TK-Tiedotuskillassa. Tämä kilta vaalii tiedottamisen perinteitä ja periaatteita sotaväen piirissä. Olin killan perustamisvaiheen sihteeri ja rahastonhoitaja. Sittemmin kilta on palkinnut minut Sotilastiedottajan mitalilla.
Mielestäni en ole jäänyt mistään paitsi noiden palvelusvuorokausien vuoksi - päinvastoin. Olen tutustunut monenlaisiin ihmisiin, nähnyt maanpuolusta monelta eri kantilta ja näkemykseni uskottavan maanpuolustuksen tarpeellisuudesta on vain vahvistunut. Puolustusvoimissa johtamiskoulutus ja sen teoria on tällä hetkellä maan huipputasoa, ja tästäkin osaamisesta olen päässyt osalliseksi.
"Ollos huoleton, poikas valveill on ..."
Puolustusvoimien vuoden 2000 pääsotaharjoitus oli yhdistetty Ahma- ja Vaara- 2000 harjoitus. "Olinhan siellä minäkin...". Vuoden 2004 pääsotaharjoitus oli Aalto-harjoitus, ja siinä olin eri tehtävissä mukana kaksi viikkoa.
Jotkut poliitikot haluavat asettaa maanpuolustuksen ja sosiaaliturvan vastakohdiksi kansakunnan yhteisten resurssien käyttäjinä. Tämä ajatusmalli on täysin väärä. Kun sosiaaliturva on Kalasnikovin (venäläisvalmisteinen rynnäkkökivääri) piipussa, mitään sosiaaliturvaa ei ole. Tämän näemme päivittäin uutisista: Tshetshenia ... Bosnia ... Kosovo ... Afganistan ... Georgia ... Libya ... Syyria ... missä seuraavaksi?
Suomalaisten tunnustettua sotilaallista toimintaa on rauhanturvaaminen. Syksyllä 2003 olin tutkimustehtävissä Nordic Peace 03 -harjoituksessa.
Tässä vaiheessa on ehkä ilo todeta, että olen suorittanut asevelvollisuuteni. 60:n vuoden ikä upseerilla merkitsee, että kutsua aseelliseen palvelukseen ei enää tule.
Tehkää pojat perässä, älkääkä ajatelko, että asevelvollisuus on suoritettu kun intti on käyty!