|
|
Hirvijahti vuonna 2008Uusi metsästysvuosi toi taas vähän positiivisempia näkymiä, lupia saatiin hieman enemmän kun hirvikantakin on vahvistunut.Hirvihavaintojakin on saatu ihan kiitettävästi, ja Pekan uusi amerikkalainen riistakamera kertoi samaa. |
Kuvia eri vuosilta |
| Päätimme aloittaa heti
ensimmäisenä sallittuna
päivänä. Keli oli kohtuullinen,
eikä kylmyyskään vielä ahdistellut.
Aamun jälkien etsintä tuotti taas sen tavallisen
tuloksen, ei hirven jälkiä mutta Sulon kanssa
löysimme tuoreet karhun
jäljet kylläkin. Turhaa
häiriötä tuotti joku lintujahtiporukka
paukuttelemalla huvikseen mihin lie pilkkaan. Paikalle ilmaantui
rajamiesten auto, joten eiköhän sekin porukka saatu
lain mukaiseen järjestykseen. Ensimmäinen haku tuotti kuitenkin vesiperän, Sälli meni jonkun jäljen perässä Ilomantsin puolelle. Toinen veto sitten samoilla passeilla tuotti yllättäen tuloksen. Kunnon kokoinen uroshirvi juoksi Pekan eteen ja eikun kuulaa kylkeen. Porukka oli hyvällä mielellä, Joke tarjosi synttärikakkua ja sitten kaato! Sälli kiharsi hirven turkin kunnolla. Viereisessä kuvassa kaataja Pekka selittää, kuinka se hirvi oikeen tuli. |
 |
|
| Kuva-arvoitus:
mitähän viereisessä kuvassa tapahtuu? Joku on keittänyt nokipannukahvit, ja lämmönlähteenä on pohjois-karjalainen bioenergia? No niinpä tietenkin, mutta nokipannukahvia tarvittiin kun Sally teki ennalta suunnittelemattoman valtiovierailun pakolaiseksi ryhtyneen uroshirven perässä. Ei auttanut muu kuin odotella, ja tulihan koira rajan takaa takaisin omia aikojaan. Vierailu kesti noin puolitoista vuorokautta, osa porukasta lähti jo kotiin ja lopulta Pekka sai koiran kiinni rajalta. GPS-tutka antaa rajalla huonosti päivityksiä, piipparitutkalla sentään saa jonkinlaisen käsityksen koiran liikkeistä, ellei se mene liian syvälle naapurin puolelle. |
 |
Loppu hyvin, kaikki hyvin,
koira
tuli kotiin oltuaan ehkä 6-7 kilometriä naapurin
puolella. |
| Pakkaspassissa
tuntuu, että itse
aurinkokin palelee jääkidepilvessä. Hirvilaskenta tuotti kyllä huonomman tuloksen kuin monena aikaisempana vuonna. Tarina hirvijahdeista näillä selkosilla taitaakin päättyä tähän. Kaatomääriltään hehtaaria kohti alueemme kuuluu Suomen huonoimpiin. Itse en ollut aktiivisesti mukana vuonna 2009, ja porukka jäikin ilman kaatoja. Hirvet ovat menneet parempiin suihin. |
 |
Sitten
on ollutkin hiljaisempaa. Olemme sentään saaneet
ajetuksi hirviä naapuriporukoiden kaadettaviksi.
Löysipä Sepe ilveksenkin ja piti melkoisen
rähäkän. Viikkoja on kulunut, ja saatiinhan se hirvijahtiin kuuluva karhukontakti taaskin. Asialla oli taas Sepe, ja se jallitti ylös jo unillaan olleen karhun. Ilmeisesti nuori uros, etutassu 11 cm leveä. Karhun liikkeet vaikuttivat jotenkin tutulta, olisiko ollut sama, jota jahdattiin jo karhujahdin aloituksessa? Viimeiseen saakka porukka jaksoi yrittää, vuoden viimeisenä päivänäkin. Koskaan ei näin myöhään ole jahdattu, mutta saamatta se viimeinen hirvi jäi. |
| Katso lisää kuvia. |
