Takaisin

Kansakunnan mielipide ja
miten se voi muuttua

Mielipidetutkimukset ovat vakiinnuttaneet asemansa niinsanottujen demokraattisten maitten poliittisessa järjestelmässä - riippumatta siitä myöntävätkö poliitikot tämän tai eivät. Edustuksellisen demokratian elinten valinta on aina hidasrytmistä, ja eduskuntia tai kongresseja ei ole järkevääkään vaihtaa poliittisten tai muiden tilanteiden jatkuvasti vaihtuessa. Eduskunnan hajottaminen on meillä Suomessakin menneen talven lumia.

Väitän, että Nato-keskustelu Suomessa on aivan riippuvaista mielipidetutkimuksista. Vain pieni vähemmistö kansalaisista on mielipidetutkimuksissa kannattanut Natoon liittymistä, ja niinpä kunnon mielipidetaistelua ei ainakaan julkisuudessa ole edes päässyt syntymään. Naton vastustajat voivat rauhassa vaatia kansanäänestystä liittymisestä, kun tulos vaikuttaa etukäteen selvältä. Lisäksi suomalaiset näyttävät vetäytyvän sitä enemmän kuoreensa, mitä enemmän Nato maailmalla joutuu suuriin ja jopa ihmismieliä järkyttäviin operaatioihin (Helsingin Sanomat 21.10.2001). En tässä kuitenkaan ryhdy tarkastelemaan tätä asiaa pidemmälle, vaan ihmettelen toista mielipidetutkimuksissa kuvattua muutosta.

Gallup-organisaatio on USA:ssa tutkinut vuosikymmeniä presidentin toimien hyväksyntää kansalaisten parissa. Syyskuun 11. päivän terroristi-iskut aiheuttivat dramaattisen muutoksen presidentti Bushin toimien hyväksymisessä ja hänen kannatuksessaan yleensäkin.

Jos mitään terroristi-iskua ei olisi tullut, näyttäisi presidentti Bushin poliittinen tulevaisuus melko huonolta tämän kuvion alkuosan perusteella. Yksinkertainen lineaarinen estimointi tuottaa tuloksen, jonka mukaan Bushin toimet hyväksyvien osuus olisi pudonnut pienemmäksi kuin hänen vastustajiensa osuus joskus kuluvan vuoden 2001 lopulla. Mikäli katsotaan pelkästään elokuun aikana tapahtunutta kehitystä, näin olisi saattanut käydä jo syyskuun aikana.

Kansakunnan yhteisen hätätilan aikana presidentin kannatus nousee kuitenkin korkeammalle kuin kenenkään presidentin kannatus koskaan ennen niin kauan kuin vastaavia mittauksia on tehty. Keskinkertaisesta tai jopa heikosta presidentistä tulee yhtäkkiä lähes kansallissankariin verrattava tekijä.

Mikä ihmisten mielissä aiheuttaa tällaisen reaktion? Suuren ja vahvan johtajan kaipuu - sellaiseksi kelpaa tavallinenkin presidentti, joka ei pahasti töppäile? Vastavoiman etsiminen myyttiselle pahan ja vieraan voiman edustajalle Osama bin Ladenille - pitääkö poliittisen vastakkainasettelun aina henkilöityä joihinkin persooniin?

Näitä asioita kannattaa pohtia. Isonkin kansakunnan mielipide voi heilahtaa nopeasti, vaikka demokraattisissa järjestelmissä on totuttu hitaasti muuttuviin mielipiteisiin ja vähittäisiin muutoksiin. Niinpä USA:ssa pelätäänkin jo, että seurauksena saattaa olla epädemokraattisiksi koettavia ilmiöitä, mm. sanan- ja ilmaisuvapauden rajoituksia. Järjestelmän demokraattisuuden pelätään olevan vaarassa - kukaan ei kuitenkaan vakavasti ainakaan toistaiseksi ole väittänyt, että maan poliittinen järjestelmä olisikin jo aikaisemminkin ollut epädemokraattinen.

Kuka voittaa sodan - Persian lahden sota ja Afganistanin sota?

Tässä taulukossa esitetään Gallup-organisaation samalla nettisivulla esittämä vertailu Afganistanin sodan ja Persian lahden sodan aikaisten mielipidejakautumien välillä. Päivämäärät taulukossa kertovat tutkimusten tietojenkeruun ajankohdat.

Tämä vertailu antaa edellä esitettyyn presidentin kannatuksen muutokseen vielä lisänäkökulman. Miksi presidentin toimien kannatus on niin suuri, vaikka kansalaisten näkemys sodan voittamisesta ei ole läheskään niin vakuuttunut kuin Persian lahden sodan aikana? Oliko USA:n maaperälle tehty isku ja sitä seuraava pelon ilmapiiri sellainen tilanne, jota amerikkalainen yleinen mielipide ei vielä pysty käsittelemään?

Päivitys 30.6.2002: Terrorismin vastaisen sodan mielipideilmasto kehittyi edellä esitetyn lokakuun tilanteen jälkeen siten, että tammikuussa 2002 jopa 65 % amerikkalaisista uskoi omaan voittoon, 25 % ei uskonut kummankaan voittavan ja vain 7 % arveli terroristien voittavan. Nyt näyttää tapahtuneen käänne takaisin sodan alkuvaiheiden tilanteeseen Gallupin kesäkuun 21-23. päivinä 2002 tekemän tutkimuksen mukaan siten, että enemmistö amerikkalaisista ei enää usko voittoon. 49 % tutkimuksen vastaajista sanoo, että kumpikaan puoli ei voita, ja ainoastaan 33 % uskoo enää USA:n voittavan. Terroristien voittoon uskovien osuus on 14 %.

Päivitys 31.10.2002: Tilanne jatkuu edelleen pessimistisenä. Gallupin lokakuussa tekemän mittauksen mukaan 32 % amerikkalaisista uskoo omaan voittoon, ja terroristien voittoon uskovien osuus on kasvanut 21 %:iin. Ratkaisemattomaksi sodan arvelee jäävän 44 %.

Sitten USA päätti aloittaa hyökkäyksen Irakiin, ja mielipidetilannekin muuttui täydellisesti. Tarina jatkuu ...

Takaisin