Osa 2.:
Humanitaarinen apu
ja jälleenrakennus
Osa 3.:
Mitä ihmettä
suomalaiset
oikein ajattelevat?
Suomalainen
yleinen mielipide
osana kansallista identiteettiä
Tarkasteltaessa Suomen kansan mielipiteitä maanpuolustusta koskevissa asioissa olemme aina saaneet paistatella vankan maanpuolustustahdon tuomassa hyvänolontunteessa. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) on pitkän aikasarjan perusteella voinut antaa meille tämän kuvan. Klassiseen maanpuolustahtokysymykseen "Jos Suomen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa olosuhteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta", vastasi vuonna 2000 tehdyssä tutkimuksessa myönteisesti 81 prosenttia ja kielteisesti 14 prosenttia. Myönteisesti vastanneiden luku on suurempi kuin koskaan aikaisemmin MTS:n tutkimuksissa. Juuri julkistetussa tutkimuksessa (joulukuun alku 2001) myönteisiä vastauksia oli 79 prosenttia ja kielteisiä 16 prosenttia. Asenne muuttuu kuitenkin aivan toiseksi, kun puhutaan maanpuolustusasioista laajemmalla tasolla ja kotimaan rajojen ulkopuolella.
Joulukuun neljäntenä päivänä 2001 julkaisi EU:n kymmenennen toimialan alaisena toimiva Eurobarometer-tutkimusyksikkö pikatutkimuksen, ns. Flash-tutkimuksen. Näihin pikatutkimuksiin haastatellaan noin 1000 kansalaista jokaisesta 15 jäsenmaasta. Kokonaisvastaajamäärä on siis suuri, ja tulokset jokaista jäsenmaata erikseen edustavia, eli maakohtaisia vertailuja voidaan luotettavasti tehdä.
Osa 1.: Sotilaalliset toimenpiteet
Tutkimustulosten uutisoinnissa meillä kotimaassa suurinta huomiota herätti tulos siitä, että suomalaiset ovat kaikista tutkituista maista vähiten halukkaita lähettämään joukkoja Afganistaniin taistelemaan amerikkalaisten joukkojen rinnalla. Ainoastaan 5 % suomalaisista vastasi tätä kysyttäessä myönteisesti, EU:n keskiarvo oli 48 % ja brittivastaajista jopa 66 % piti joukkojen lähettämistä sopivana toimenpiteenä.
Tutkimuksen julkistamisen yhteydessä annettu lehdistötiedote oli tehty hyvin huomaavaisesti - siinä ei vertailtu tuloksia lainkaan maittain kuten yllä olevassa kuviossa. Tässä niin kuin muissakin tuloksissa Suomen asema on masentava. Alkaako suomalainen mielipideilmasto jo toimia Suomen kansallisia etuja vastaan tällaisten tutkimusten levittäessä tietoa siitä, kuinka meillä ajatellaan?
Tämä tutkimustulos - vaikka onkin jyrkkä nimenomaan suomalaisten osalta - ei tule yllätyksenä siinä mielessä, että MTS:n tutkimuksen 2/2000 mukaan 63 % suomalaisista ei ollut halukkaita lähettämään joukkoja Kosovon kaltaiseen vaativaan rauhaanpakottamistehtävään. Sinänsä suomalaisista enemmistö suhtautuu myönteisesti tavallisiin rauhanturvatehtäviin.
EU-tutkimuksessa kysyttiin myös kansalaisten mielipidettä tiedustelutietojen ja tukikohtien antamisesta amerikkalaisten käyttöön. Molempiin meillä suhtaudutaan kielteisesti: 54 % ei pitäisi tiedustelutietojen antamista sopivana, ja sotilastukikohtien käyttöön antamista vastustaa jopa 83 % tutkimukseen vastanneista suomalaisista. Tässä suomalaisten arvostelemista voisi ehkä lieventää sillä, että monien mielestä Suomella ei edes ole tässä kriisissä käyttökelpoisia tukikohtia, ja eipä kai Suomella ajatella olevan juurikaan käyttökelpoista tiedustelutietoakaan. Näitä asioita kysymyksessä ei kuitenkaan kysytty tai pyydetty arvioimaan, vaan kysymys oli enemmänkin suhtautumista näihin toimiin.
Edelleen yksi kysytty tuen muoto oli aseiden ja varusteiden toimittaminen "paikallisen vastarinnan" käyttöön. 24 % suomalaisista piti tätä sopivana toimintatapana, vastaava EU:n keskiarvo oli 34 %. Italialaisista 40 % olisi valmis toimittamaan aseita ja varusteita Afganistaniin.
Suomalaiset kannattavat toiseksi vähiten EU-maiden joukossa myös poliisi- ja oikeudellista apua kriisin hallintaan. 29 % suomalaisista pitää tätä olennaisena tukitapana. Ainoastaan tanskalaiset kannattavat sitä vielä vähemmän kuin suomalaiset. Toiseksi vähiten suomalaiset kannattavat myös lentoliikenteen turvatoimien lisäämistä.
Osa 2.: Humanitaarinen apu ja jälleenrakennus
Osa 3.: Mitä ihmettä suomalaiset oikein ajattelevat?