Linkki
tutkimusraporttiin

Osa 1.:
Sotilaalliset
toimenpiteet

Osa 2.:
Humanitaarinen apu
ja jälleenrakennus

Suomalainen
suojamuuri?

Suomalainen yleinen mielipide
osana kansallista identiteettiä

Osa 3.: Mitä ihmettä suomalaiset oikein ajattelevat?

Tällainen tutkimus ei tietenkään voi antaa täydellistä eikä edes kovin laajaa kuvaa suomalaisten ajatusmaailmasta ja siitä, kuinka yleinen mielipide meillä muodostaa kuvan maan asemasta ja suhteista tällaiseen kansainväliseen kriisiin. Tulokset näyttävät kuitenkin samansuuntaisilta kuin aikaisempien maanpuolustukseen liittyvien tutkimusten tulokset mm. Nato-jäsenyydestä.

Suomalaisesta identiteetistä on muodostumassa jonkinlainen henkinen linnake ympärillemme. Tätä ei voida tietenkään pidemmän päälle olla huomaamatta ulkomaillakaan, varsinkin kun tällaisten tutkimusten teettäjätkin ovat kansainvälisiä. Näitä tuloksia ei siis voida piilotella ja salailla vain sanomalla, että me suomalaisethan nyt olemme tällaisia.

Helsingin Sanomien Tukholman kirjeenvaihtaja Leo Pugin kirjoitti 8.12.2001, kuinka Ruotsin arvostus USA:n ulkopoliittisena ystävänä kasvaa pääministeri Perssonin toimien myötä. Hänet otettiin vastaan Valkoiseen Taloon, Suomen pääministeri ei syksyllä päässyt edes varapresidentin puheille. Pugin ei huomannut, että Norjankin pääministeri kävi äskettäin Valkoisessa Talossa. Hänen kirjoituksensa sanomaa on kuitenkin se, että jos suomalaiset poliitikot kotimaiseen mielipiteeseen tukeutuen esittävät EU:ssa varovaista linjaa ja jopa arvostelevat syntyneitä päätöksiä, saattaa edessä olla suurempiakin ulkopoliittisia ongelmia.

Suomalaisten ajattelumalli Afganistanin kriisissä näyttää perustuvan siihen, että terrorihyökkäysten ei uskota ulottuvan tänne.

Ainoastaan 3,3 % suomalaista pelkää varmasti terrori-iskua, ja 17,6 % "ehkä". Olemmeko me todella täällä Kauko-Pohjolassa todella niin turvassa kuin Terho piirsi Helsingin Sanomissa itsenäisyyspäivänä 2001. Postin kulkua täällä ainakin saatiin vakavasti häirittyä muutamalla perunajauhokirjeellä.

Suomalaiset eivät siis pelkää terroritekojen osuvan tänne, ja ilmeisesti siitä syystä Afganistankin kriisikään ei heitä kiinnosta yhtä voimakkaasti kuin muita EU-kansalaisia. Tutkimuksessa kysyttiin ensinnäkin sitä, mistä välineistä kriisin kulkua seurataan. Suomalaisille tärkein väline on kansalliset tv-uutiset, joista Afganistanin tapahtumia seuraa 94 % vastaajista. Tämä osuus on samalla korkein kaikista EU-maista. Tämä tulos sinänsä ei ole yllättävä, pitäväthän suomalaiset muidenkin tutkimusten mukaan televisiota tärkeimpänä ulkomaanuutisten lähteenä. Yllättävää ehkä on se, että suomalaiset eivät panosta kriisin seuraamiseen tarmoaan ja kiinnostustaan yhtä paljon kuin muiden EU-maiden ihmiset.

Suomalaisista vastaajista ainoastaan 11 % sanoo seuraavansa kriisin tapahtumia "erittäin huolellisesti", ja tällä lukemalla olemme taaskin EU-maiden alimpana. Onko suomalaisesta lukevasta kansasta tullutkin televisiota vilkaiseva kansa - kiinnostavatko Salaiset elämät enemmän kuin kansainvälinen kriisi?

Yhtenä mediavaihtoehtona tutkimuksessa oli Internetin käyttö. Omien kokemusteni mukaan Internet on osoittautunut Afganistanin kriisin uutisoinnissa jopa nopeammaksi kuin kotimaiset radio- tai tv-uutiset. Terrorihyökkäysten ensi vaiheet tietenkin nähtiin parhaiten televisiosta. Suomalaisista 21 % sanoo seuraavansa kriisin tapahtumia Internetistä, eikä tämä ole edes kovin korkea luku - kuudessa muussa EU-maassa Internetin käyttäjien osuus on suurempi.

Viimeinen pohdinnan aihe on tutkimuksen antama tieto siitä, kuinka tyytyväisiä EU-kansalaiset ovat hallituksensa toimintaan kriisin yhteydessä. Suomalaisista 12 % on sitä mieltä, että hallitus on hoitanut asioita erittäin hyvin, ja 63 %:n mielestä melko hyvin. Näilläkin luvuilla jäämme selvästi alle EU:n keskiarvon. Tyytyväisimpiä ovat britit, joista 44 % antaa arvosanan "erittäin hyvin".

Tässä jää kuitenkin miettimään sitä, että esiintyivätkö presidentti ja pääministeri EU:n päättäessä tuesta terrorismin vastaiselle sodalle kansan mielestä liian rehvakkaasti. Olisiko kansan linja ollutkin lähempänä "Tuomiojan linjaa"? Osaako kansa asettaa tällaisissa tutkimuksissa sanansa niin, että kansakunnan ja valtion etu monimutkaisissa ulkopoliittisissa ongelmissa tulee oikein huomioon otetuksi?

Lainaus Tasavallan Presidentin uuden vuoden puheesta 1.1.2002: "Turvallisuuteen kuuluu monta asiaa. Sitä ei luoda eristäytymällä vaan hakemalla yhteistyötä. Me elämme maailmassa, joka perustuu ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta tämä kanssakäyminen niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla voi jatkua."

Takaisin pääsivulle